Kathmandu 22.3-22.4.2012
Keva-verkoston toimijoita (Winnova, Jedu, Sedu, ja Koulutuskeskus Agricola) on lähdössä Nepaliin, Kathmandu 22.3-22.4.12 ja jännistystä alkaa olla ilmassa kaiken tämän työkiireen ja opiskelun seassa! Yhteydenpito näin hiihtolomien alla on ollut hieman vaikeaa - vietämme hiihtolomia vk 8-10!
Mukaan on lähdössä eri alojen opiskelijoita ja opettajia Jedu - Ylivieska, KKAgricola -Pieksämäki, Sedu -Seinäjoki ja Winnova - Pori.
Top-paikat, tutustumiskohteet ja majoitus ovat järjestyksessä, joten uskoisin että kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Olemme olleet yhteydessä toisiimme s-postilla, puhelimitse, kasvokkain ja viime viikolla saimme hyvän valmennustilaisuuden "Webli:n" kautta Jedusta, Harri Majurilta. Hän on asunut ja työskennellyt Nepalissa muutaman vuoden.
Majoitumme Koinonia Social service Old Age and Childern home, yhteydessä olevaan majoitustilaan koko ryhmänä.. Nettiyhteyttä ko paikassa ei ole, myöskin radio/ tv puuttuvat. Ehkäpä keksimme yhteisesti tekemistä päivän pimeisiin hetkiin ja vapaa-aikaan, kodin vanhusten ja lasten kanssa tai tutustumme ympärillä olevaan nepalilaiseen kulttuuriin.
15.3.2012
Muutamia muutoksia on tullut esim. majoitukseen, emme mahdukaan samaan paikkaan. Winnovan opettaja ja opiskelijat majoittuvat Durbar Guest House. Tämä todettiin asialliseksi majoitus paikaksi viime vuonna. Tällöin siellä majoittuivat Omnia opiskelijat. Molemmat majoituspaikat sijaitsevat Patanin alueella samoin kuin top-paikat.
Viime viikon loppuna tuli viestiä Kathmandusta, että siellä on pulaa kaasusta, kerosiinistä, vedestä ja sähköstä.
Lähdemme matkaan torstaina 23.3 ja tapaamme HKI-Vantaa lentokentällä ensimmäistä kertaa kasvokkain ryhmän kanssa. Perille saavumme perjantaina illan suussa. Lauantaina tapaamme yhteistyökumppanimme Kathmandusta ja sunnuntaina vierailemme Sun Shine lastenkodilla koko ryhmänä.
Maanantaina opiskelijat aloittavat työssäoppimisen Freedom Centressä ja kehitysvammaisten parissa.
22.3
Jännittyneinä kokoonnuimme yhteen Hki-Vantaa lentokentälle edessä ja takana tulisi olemaan lähes vuorokauden matukstaminen. Ryhmä kokoontui porteille 32 ja 32a samaan koneeseen kuitenkin päädyimme ja Delhiin. Delhissä täyttelimme erinäisia lomakkeita, yritimme ulospääyä. Vaihtoaikaa oli onneksi reilusti, joten selvisimme jatkolennolle Kathmanduun. Missä odotti jälleen uusien lomakkeiden täyttäminen ja matka kohti majoituspaikkoja.
Ensimmaisen yön jälkeen Winnovan ryhmä päätyi kuitenkin majoitumaan samaan paikkaan. Tämä on hyvä ryhmän ja logistiikan kannalta ja ehkäpä myös korkeamman hygienia tason..
Majoituspaikkamme on Koinonia Social Service Children and Old age Home. Majoituspaikka on hyvä suhteessa ympäristöön. Tietenkin sopeutumista vaatii ajoittainen sähköttömyys, lämpimän veden jne.
24.3
Lauantaian tapasimme Narayan Bdr Sihg, ja suunnittelimme ja sovimme tulevien viikkojen ohjelmaa, jonka myöhemmin toteamme muuttuvan melko nopealla aikataululla.
25.3
Sunnuntaina vierailimme koko ryhmällä Freedon Centre / - huumekuntoutusykössä, josta tulisi myös tuleva työssäoppimispaikka lähihoitajaopiskelijoille. Kokemus paikasta oli kaikille positiivienen. Katsotaan mita tulevaisuus tuo tullessaan ja seuraamme opiskelijoiden kirjoittamia kokemuksia.
26.3
Forward Looking jarjestö tukee erityistä tukea tarvitsevai henkilöitä ja naisten asemaa ja heidän elämänolojen parantamista. Vierailimme heidän tukemassa Kauneussalongissa, jossa näimme heidän työnsä tuloksen ja samalla käytimme heidän palveluitaan esim. hiusten leikauksen, kulmien muotoilun, kynsien leikkuun. Tällä hetkellä he kokoavat uutta ryhmää koulutukseen.
26.3
Nukutun yön jalkeen suuntaamme uuteen kohteeseen Creative Hands. Toimintakeskus on kuuroille naisille tarkoitettu toimintakeskus, jossa he saavat koulutusta yksinkertaisten käsitoiden tekemiseen. Naiset tulevat ympäri Nepalia ja majoittuvat toimintakeskuksen tilohin koulutuksen ajaksi. Paikka soveltuu useamman alan opiskelijoille, jotka hallitsevat perusompelutaidot (polkukoneella), neulominen ja virkkaaminen. Kohteessa on hyvä hallita perusviittomia tai omata erittäin avoin asenne vapaaehtoistoimintaan, jotta löytää oman paikkansa.
DCN – Balajun alueella toimivat erilailla vammasten naisten toimintakeskus, nykyisin Epsa. Täällä heille opetetaan peruskäsityötaitoja neulominen, virkkaus, ja ompelu sekä kynttilöiden tekeminen. Heidän töidensa laatu oli kehittynyt 150% kahden vuoden aikana, vaikka toimintakeskussen työskentelyolot eivät olleet muuttuneet lainkaan. Vierailun aikana saimme myos talonrakennusurakan! Tulemme siis tekemaan ruohonjuuritason vappaaehtoistyötä. Vierailun aikana teimme kustannuslaskelmat,rakennuspiirrustukset ja suunnittelimme tarvikehankinnat. Katsotaan mitä päivät tuovat tullessaan.
Ensimmäisten päivien kommentteja:
- jännittää ja odottava mieli
- siistiä – tuun tänne uudelleen
- luulin että lähtee enemmän nuoria, mutta taitaa olla parempi etta mukana on kaiken ikäisiä
- kulttuurishokki ympärillä niin paljon ihmisiä, ääntä, erilaisuutta
- pieneltä kujalta löytyy viela pienempi kuja
– Kathmandun kartat ovat mielenkiintoisia
– Kathmandun kartat ovat mielenkiintoisia
Toki olemme vierailleet Bouddha, Pashupathinati, ja Swwayambhu.
Aikakäsite on hieman erilainen, paikat ovat kävelymatkan päässä, joka tarjoittaa joitakin minuutteja tai ehkäpä tunti.
Tänään,torstaina on aloitettu rakennusurakka ja vietetty ensimmainen työssäoppimispäivä Freedomn Centerisssa sekä näin tulevat viikot täällä etenevät.
29.3
Tänään ryhmä jakaantui useampaan ryhmään kohti uusia seikkailuja: Rakennustyömaa, Freedom Center ja nähtävyyksiä dokumetoimaan.
Opiskelijat kokivat ilmapiirin mukavaksi ja yksikön asiakkaat olivat avoimia ja helpoisti lähestyttäväviä. Yksikkö toiminn yhteisöhoidollisin periaattein, toteuttaen pääasiallisesti lääkkeetöntä huomevieroitusta, johon kuuluu esim. Akupunktio. Ja erilaiset toiminnalliset ryhmät. Suurin osa asiakkaista ja henkilökunnasta puhui englantia. Osallistuimme kahteen yksikön kokoukseen: yhteisökokous, jossa annettiina palautetta tekemisesista ja tekemättä jättämisistä. Palautteen saaja seisoi nöyränä pääalaspäin kuunnelleessaan palautetta. Paikan esimies johti kokousta ammatillisesti ja näin asiakkaat rehellistä palautetta ja rajoja toiminnalleen. Toinen kokouksen tavoitteena oli tunteiden tunnistaminen sekä oman toiminnan hallitseminen.
Asiakaspaikkoja yksikössä on 30, mutta tällä hetkellä asiakkaita on 18. Henkilökuntaa kuusi. Työvuorot alkavat joko klo 8, 10 tai 20.
30.3
Freedom Center järjesti retken Shangunarayaan, tämä on Nepalin pyhin hindujen temppeli. Mukana oli Freedom Centerin asukkaat ja hekilökunta sekä entisiä asiakkaita.
Asiakkaat huolehtivat omatoimisesti retken järjestelyistä ja ruokailuista. He olivat joutuneet panostamaan matkaan myös taloudellisesti.
1.4
Aamulla lähdimme Sun Shine lastenkotiin. Osallistuimme jumalanpalvelukseen, joka herätti monenlaisia tunteita: ärtymystä, huvittuneisuutta ja suurta hämmennystä. Jumalanpalveluksen jälkeen söimme nepalilaisen lounaan lastenkodilla.
Iltapäivällä vietimme aikaa lasten kanssa laulaen, leikkien ja nauraen. Tunnelama oli vapautunut ja ilmoinen. Lapset olivat iloisia tavatessaan tuttuja. Kävimme lastenkodin kanssa katsomassa Kopi Kristnassa, nepalilaisen elokuvan. Kaikki olivat tyytyväisiä päivään ja elokuviin.
2.4
Edelleen ryhmä oli jakautunut eri toimipisteisiin.
Rakennustyömaa etenee suunnitelmien mukan, tavoiteena on että siihen saadaan katto päälle ennen kuin ensimmäinen osa ryhmästä suuntaa kotia. Rakennustyömaan "välineet" olivat hieman alkeellisia, mutta valmista tulee. Työmaa herätti runsaasti kiinnostutusta ympäristössä ja katsojia riitti.
Freedom Centerissä olivat aamutoimet menossa. Tämän jälkeen osallistuimme toiminnalliseen ryhmään tänään se oli liikuntaa punnerruksia, juoksua, kuperkeikkoja jne. Osa asukkaista oli todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Kello kymmenen tuli esimies paikalle keskustelimme hänen kanssa yhteisöhoidosta ja perhesysteemista sekä lasten kasvatuksesta. Kokeilimme myös akupunkiota, rentoutumiseen. Tavoite saavutettiin, akupunktiota kokeilleen nukahtivat hetkeksi.
Freedom Centerissä olivat aamutoimet menossa. Tämän jälkeen osallistuimme toiminnalliseen ryhmään tänään se oli liikuntaa punnerruksia, juoksua, kuperkeikkoja jne. Osa asukkaista oli todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Kello kymmenen tuli esimies paikalle keskustelimme hänen kanssa yhteisöhoidosta ja perhesysteemista sekä lasten kasvatuksesta. Kokeilimme myös akupunkiota, rentoutumiseen. Tavoite saavutettiin, akupunktiota kokeilleen nukahtivat hetkeksi.
Esimies toivoin työssäoppimisen jälkeen palautetta ja arviointia työssäopimsen päätyttyä yksikön toiminnasta.
Päivärytmi oli suunniteltu siten että siinä oli toimintaa ja vastuuta, mutta oli myös omaa aikaa, jolloin he voivat työskennellä oman itsensä kanssa.
Kotimatkalle lähtivät osa ryhmästä 6.4 ja Kathmanduun jäi vielä neljä opiskelijaa sekä samana päivänä saapunut opettaja. Nyt jäämmekin odottelemaan heidän terveisiään loppuajasta.
VARIA NEPALISSA
Matka alkoi 27.1.11 Helsingistä sunnuntaina klo 16.55 Lennolla Saksaan Frankfurtiin; lento kesti noin kaksi
ja puolituntia. Jouduimme odottamaan seuraavaa lentoa muutaman tunnin ja Tämän jälkeen jatkoimme
Frankfurtista jatkolennolla Abu Dabhiin Arabiemiraatteihin; lento kesti noin kuusi tuntia. Abu Dabhissa
taas odottelimme muutaman tunnin ja vaihdoimme lentokonetta ja jatkoimme kohti Kathmandua; lento
kesti noin neljä tuntia. Kathmanduun saavuimme maanantaina 28.11. kello 16.
kulttuurishokki. Joka puolella oli ihmisiä, jotka tarjosivat erilaista ”apua” korvausta vastaan. Vihdoin ja
viimein saimme hoidettua taksikuljetukset meille opettajille ja opiskelijoille. Taksi kuljetus ei ollut
todellakaan kallis, vain muutamia euroja. Matka lentokentältä hotellille oli todella shokeeraavaa;
kaupungin meluisuus, likaisuus ja sotkuisuus oli silmiinpistävää.
Tiistai 29.11.11
Tiistaina aamiaisella tapasimme Hotelli Yak & Yetin Food managerin, jonka kanssa sovimme, että
aamiaisen jälkeen menemme hotellin keittiöön tapaamaan Keittiöpäällikköä. Hotelli Yak & Yetin
keittiöpäällikkö esitteli meille keittiön sekä muut työskentelytilat; varastot ja esivalmistelukeittiöt.
Menimme Hotellin puutarhaan suunnittelemaan Suomi-viikon lopullisia raaka-ainetilauksia sekä menuita
tuleville lounaille ja illallisille. Lisäksi sovimme Hotelli Yak & Yetin Food Managerin sekä Keittiöpäällikön
kanssa, että tapaamme lounaalla Suomen suurlähettilään ja hänen vaimonsa.
Lounas tapaamisen aikana sovimme Suomen Itsenäisyyspäivän vastaanoton menun toteutuksesta sekä sen
lopullisista ruokalajeista. Suurimpina tekijöinä ruokalajien valintaan vaikuttivat raaka-aineiden saatavuus
sekä ruoka-lajien hinta. Lounaan jälkeen pidimme keittiöpäällikön kanssa palaverin Suomi-viikon raakaaineita
koskien. Tämän jälkeen Hotelli Yak & Yetin keittiöpäällikkö esitteli meille hotellin bankettitilat,
missä olisi tarkoitus järjestää Suomen Itsenäisyyspäivän vastaanotto.
Keskiviikko 30.11.11
Hotelli Yak & Yetin keittiössä oli aluksi aika hankalaa, kun työtilat ��
Työssäoppimis- ja työelämäjaksot Nepalissa
Lopuksi, koontina opiskelijat kokivat saaneensa uutta intoa ja voimaa omaan tulevaisuuteensa KokoItsearviointi projektista
Sunnuntai 3.4.2011
Nepal 15.-26.4.2010
Keva-hanke/ Outi Väyrynen, Merja Reunanen, Leena Seppänen , Laila Bröcker
Työvaltainen ammattikoulu, jossa aloina on metalli-, sähkö- ja LVI-alat. Teoriaopetusta annetaan kirjoittamisessa, englannin kielessä ja matematiikassa. Opetuksen työvaiheet ohjeistetaan engla
23.4. Perjantai
Suomi- viikon ruokien valmistaminen ei ollut helppoa, koska raaka-aineet eivät aivan vastanneet sitä mitä
olisimme halunneet. Jouduimme tekemään muutoksia ja kompromisseja monen ruokalajin kohdalla.
Esimerkiksi tuoreen kalan saanti oli erityisen vaikeaa ja sitä emme lopulta saaneetkaan. Vaikeutena oli se,
että monet suomalaiset perinneruoat, ovat uuniruokia, esimerkiksi pääkeittiössä ei ollut ollenkaan
perinteistä uunia ainoastaan tandooriuuni, joka ei soveltunut perinteisiin suomalaisiin uuniruokiin. Ainoa
uuni oli leipomossa, joka oli muutenkin kovassa käytössä Hotelli Yak & Yetin omalla
keittiöhenkilökunnalla. Saimme kuitenkin junailtua” uuniruokalajit” niin, että ne onnistuivat. Ruokien
soveltaminen, ”pitkä pinna” ja joustaminen omista opituista toimintatavoista oli todella kova sana
Suomi-viikon ensimmäinen päivä oli täynnä ohjelmaa. Lounaalla oli Lehdistötilaisuus, jossa toimittajat
kyselivät suomalaisesta ruokakulttuurista ja sen taustoista. Lehdistön runsas kiinnostus aikamoinen yllätys,
Lisäksi lounaalle saapui paljon suomalaisia seurueineen sekä Suomen Nepalin suurlähettiläs Asko
Luukkainen vieraineen.
Torstai 1.12.11
Suomi- viikon ruokien valmistaminen ei ollut helppoa, koska raaka-aineet eivät aivan vastanneet sitä mitä
olisimme halunneet. Jouduimme tekemään muutoksia ja kompromisseja monen ruokalajin kohdalla.
Esimerkiksi tuoreen kalan saanti oli erityisen vaikeaa ja sitä emme lopulta saaneetkaan. Vaikeutena oli se,
että monet suomalaiset perinneruoat, ovat uuniruokia, esimerkiksi pääkeittiössä ei ollut ollenkaan
perinteistä uunia ainoastaan tandooriuuni, joka ei soveltunut perinteisiin suomalaisiin uuniruokiin. Ainoa
uuni oli leipomossa, joka oli muutenkin kovassa käytössä Hotelli Yak & Yetin omalla
keittiöhenkilökunnalla. Saimme kuitenkin junailtua” uuniruokalajit” niin, että ne onnistuivat. Ruokien
soveltaminen, ”pitkä pinna” ja joustaminen omista opituista toimintatavoista oli todella kova sana
Suomi-viikon ensimmäinen päivä oli täynnä ohjelmaa. Lounaalla oli Lehdistötilaisuus, jossa toimittajat
kyselivät suomalaisesta ruokakulttuurista ja sen taustoista. Lehdistön runsas kiinnostus aikamoinen yllätys,
Lisäksi lounaalle saapui paljon suomalaisia seurueineen sekä Suomen Nepalin suurlähettiläs Asko
Luukkainen vieraineen.
Lauantai 3.12.11
Aamu alkoi aamuvuoron opiskelijoiden esivalmistelulla ja tarvittavien raaka-aineiden kartoituksella ja
tilaamisella. Vaikeutena oli se, että hotellin varastot olivat kiinni aamulla, ne kun avautuivat vasta kello
kymmenen jälkeen. Tahmean aloituksen jälkeen saimme lounaan valmiiksi kello kaksitoista. Haasteita
tuottivat myös opiskelijoiden sairaustapaukset. Vatsaoireet ja flunssa vaivasivat lähes kaikkia
opiskelijoita.
Sunnuntai 4.12.11
Aamupäivällä valmistimme suomi-viikon lounaan ja illallisen koko ryhmän voimin. Sairastumiset
vaikeuttivat edelleen toimintaa; yhdellä opiskelijoista oli tullut paha tulehdus. Jouduimme viemään
opiskelijan lääkäriin. Lääkäriasemalla sormi tutkittiin ja opiskelijalle määrättiin antibioottikuuri ja
sairasloma, eli yksi oli poissa meidän ryhmän työntekijöistä koko loppu ajan. Kaksi muuta opiskelijaa
valitti vatsakipua ja hekin joutuivat ottamaan rauhallisemmin.
Saimme lounaan ja illallisen valmiiksi aamupäivällä ja lähdimme kello yksi vierailemaan suomalaisen
naisen pitämään orpokotiin noin puolentoista tunnin ajomatkan päähän Kathmandusta. Perille
päästyämme maisemat olivat kauniit 1900 metrin korkeudessa merenpinnasta. Vuoriston ilmanlaatu ja
maisemat olivat Kathamanduun verrattuna aivan eri planeetalta. Orpolapsille veimme pehmoleluja ja
lasten ilo oli todella aitoa ja se lämmitti meidän mieltä. Muutenkin koko paikka oli todella kaunis
rauhoittava ja rentouttava. Illalla palasimme takaisin Kathmanduun.
Maanantai 5.12.11
Viimeinen päivä suomi-viikosta käynnistyi rauhallisesti. Esivalmistelimme tuotteet koko päiväksi
aamuvuorossa, sillä koko ryhmä oli pyydetty tulemaan aamuvuoroon. Tarkoituksena oli aloittaa iltapäivällä
Suomen itsenäisyyspäivän vastaanoton esivalmistelut. Suuri aika esivalmistelusta kului raaka-aineiden
saannin varmistamiseen ja se turhautti. Kaikenlainen varmistelu siitä, että tuotteet todella tulevat ja
milloin tulevat, vei suunnattomasti energiaa. Opiskelijoissa alkoi myös näkyä hieman väsymisen merkkejä,
joka ymmärrettävää näissä olosuhteissa. Saimme kuulla, että seuraavaksi päiväksi olisi lisäksi lakon uhka!
Lakko tarkoittaisi sitä, että koko Katmandun kaupungin liikenne olisi pysähdyksissä ja näin ihmiset eivät
pääsisi kovin helposti saapumaan itsenäisyyspäivän juhlaan. Olimme päättäneet tehdä joka tapauksessa
kaiken esivalmistelun suunnitelmien mukaan, koska kaikki itsenäisyys juhlaan tilatut raaka-aineet olivat jo
saapuneet ja esivalmistelut työn alla. Saimme hyvin valmisteltua Itsenäisyys päivän vastaanoton ja
lähdimme levollisin mielin lepäämään ja valmistautumaan seuraavaan päivään.
Tiistai 6.12. 11
Itsenäisyyspäivän aamu alkoi kello yhdeksän työnjaolla ja raaka-aineiden etsinnällä. Pääsimme coctailpalojen
työstämiseen kello kymmenen jälkeen. kaksi opiskelijaa olivat heikossa kunnossa; syynä
vatsaoireet ja kuumeinen olo. Päästimme heidät hotellille lepäämään. Taas oli neljä kättä vähemmän.
Saimme silti hyvin ruoat tehtyä kello viiteentoista mennessä. Vastaanoton alkuun oli vielä reilusti aikaa,
eli kolme ja puoli tuntia. Pidimme tunnin lepotauon ja palasimme keittiöön neljän aikoihin. Oli aika
viimeistellä coctail-palat vadille. Viimeistelimme ruoat vadille ja veimme ruoat pöytään.
Ennen tilaisuuden alkua Hotelli Yak & Yetin johtaja pyysi meidät toimistoonsa ja antoi meille kiitokset
Suomi-viikon järjestelyistä. Hotelli Yak & Yet oli saanut paljon hyvää julkisuutta ja palautetta kuluneella
viikolla. Hotellin johtaja antoi meille pienet lahjat sekä kirjeet, jossa kiitettiin meidän toimintaa ja
ammatillista osaamista. Lisäksi saimme kutsun tulla myös ensi vuonna järjestämään Suomi-viikkoa.
Tämän jälkeen kello 18.00 Suomen suurlähettiläs pariskunta saapui paikalle ja kävimme vielä yhdessä läpi
ruokalajit ja illan aikataulun. Vieraat alkoivat saapua kello 18.30. Ensimmäisinä saapuivat eri maiden
diplomaattikunnan edustajat ja muut arvovieraat. Nepalin varapresidentti oli korkea arvoisin Nepalin
edustaja itsenäisyyspäivän juhlassa.
Saimme järjestelyistä erinomaista palautetta kaikilta ja se tuntui todella hyvältä kovan työn jälkeen.
Opiskelijat olivat myös silminnähden todella tyytyväisiä saamaansa kokemukseen päivästä. Heillekin
Itsenäisyyspäivän tilaisuus oli ainutlaatuinen ja ikimuistettava kokemus. Suomen suurlähettiläs pariskunta
oli todella tyytyväinen tilaisuuden ruokatarjoiluiden toteutukseen ja he toivoivatkin näkevänsä meidät
myös ensi vuonna Itsenäisyyspäivän vastaanoton ruokatarjoiluiden toteuttajina. Sanoimme, että tulemme
kyllä mielellämme jos vain saamme rahoituksen järjestetyksi sekä Varian majoitus -ja
ravitsemusalanjohtajan sekä Varian rehtorin siunauksen projektille.
Keskiviikko 7.12.2011
Herätys oli hyvin aikainen kello viisi kolmekymmentä. Lähdimme kello kuusi Pokharaan, jonne oli matkaa
noin kaksi sataa kilometriä. Aikaa matkaan kului kuusi tuntia. Matkan varrelle mahtui monen näköistä
mielenkiintoista. Eilinen lakon uhka oli muuttunut lakoksi ja tielle oli tuotu tiesulkuja ja jonot olivat
todella pitkät. Jonojen ohittaminen sujui onneksi helposti, kun meillä oli turistiauton vihreät kilvet
Myös tiesulkujen ohittaminen sujui onneksi sujuvasti. Saavuimme Pokharaan ja majoittauduimme Hotelli
Barahiin. Illallisen nautimme Hotelli Barahissa yhdessä koko ryhmän kanssa. Illallisella saimme nauttia
perinteisestä Nepalilaisesta kansantanssi esityksestä, joka todella hieno kokemus meiile kaikille.
��.
Torstai 8.12.2011
Puolen päivän aikaan olimme sopineet tapaamisen Pokharan ammatilliseen oppilaitokseen (CTEVT), joka
on perustettu vuonna 1989. Tarkoituksenamme oli tutustua heidän toimintaan ja myös kertoa
suomalaisesta hygienia koulutuksesta. Vierailu oppilaitoksessa oli antoisa kokemus. Koulun opettajat
esittelivät kaikki koulun opetustilat ja lisäksi saimme tavata opiskelijoita luokkatiloissa. Saimme esitellä
suomalaista ravitsemusalan koulutustamme koulun opiskelijoille, nepalialaisille opettajille ja koulun
rehtorille. Tärkeimpänä asiana oli hygieniakoulutuksen esittely. Annoimme heille englanninkielisen
hygieniakoulutusmateriaalin. Sovimme myös selvittävämme, mahdollisia opiskelijavaihtoja.
Torstai 8.12.2011
Puolen päivän aikaan olimme sopineet tapaamisen Pokharan ammatilliseen oppilaitokseen (CTEVT), joka
on perustettu vuonna 1989. Tarkoituksenamme oli tutustua heidän toimintaan ja myös kertoa
suomalaisesta hygienia koulutuksesta. Vierailu oppilaitoksessa oli antoisa kokemus. Koulun opettajat
esittelivät kaikki koulun opetustilat ja lisäksi saimme tavata opiskelijoita luokkatiloissa. Saimme esitellä
suomalaista ravitsemusalan koulutustamme koulun opiskelijoille, nepalialaisille opettajille ja koulun
rehtorille. Tärkeimpänä asiana oli hygieniakoulutuksen esittely. Annoimme heille englanninkielisen
hygieniakoulutusmateriaalin. Sovimme myös selvittävämme, mahdollisia opiskelijavaihtoja.
Vierailu Pokharan ammatilliseen oppilaitokseen (CTEVT) 
Perjantai 9.12.2011
projektin ajan opiskelijat kokivat ryhmä yhteishengen hyväksi. Opiskelijat kokivat saaneensa riittävästi
tukea projektin vetäjiltä ja muilta ryhmän jäseniltä. Pääosiltaan opiskelijat kokivat projektin toteutuksen
onnistuneeksi ja mielenkiintoiseksi. Tutustuminen uuteen kulttuuriin sekä ihmisiin tuotti heille elämää
rikastuttavaa tärkeää pääomaa elämäänsä. Monet opiskelijoista sanoivatkin aikovansa tulevaisuudessa
tulla tutustumaan Nepalin luontoon ja sen kulttuuriin vielä syvällisemmin.
Projektinvetäjinä uskomme, että monelle opiskelijoille vierailu todellisessa kehitysmaassa avasi silmät
näkemään, kuinka hyvin meillä on asiat täällä Suomessa ja että todella monesta asiasta on syytä olla hyvin
kiitollinen. Uskomme, että projektin todellinen hedelmä näkyy varmasti tulevaisuudessa opiskelijoiden
elämässä.
Nepal-ruokakulttuuriprojektin toteutus päiväkirja 27.11. -
12.12.2011
Sunnuntai ja maanantai 27.11 -28.11
Aamu alkoi varhaisella herätyksellä kello viisi kolmekymmentä. Lähdimme ajamaan kohti vuoristoa. Noin
tunnin päästä olimme perillä noin kolmen kilometrin korkeudessa. Odotimme Himalajan kaunista auringon
nousua. Vihdoin aurinko nousi ja Himalajan vuoret, kuten esimerkiksi kuuluisa Annapurna vuori näkyi 7000
metrin korkeudessa upeasti aamu auringon loisteessa.
Aamiaisen jälkeen oli aika lähteä kohti Kathmandua. Matka Pokharasta Kathmanduun meni sujuvasti,
koska oli lauantai ja suurimmalla osalla nepalilaisilla oli vapaa päivä. Olimme perillä Kathmandussa noin
kuuden tunnin ajon jälkeen. Illalla menimme Suomen suurlähetystöön keskustelemaan kahden
suurlähetystön asianhoitajan kanssa Itsenäisyyspäivän vastaanotosta ja sen saamasta palautteesta. Palaute
vastaanotosta oli erittäin hyvää.. Keskustelimme lisäksi mahdollisesta seuraavasta itsenäisyyspäivän
vastaanoton hoidosta. Sovimme ottavamme yhteyttä, kun saamme tietoon onnistuuko projekti myös
tulevan vuotena. Yhteydenpito ja viestintä Suomen Nepalin suurlähetystön kanssa toimi hyvin koko
projektin ajan.
Sunnuntai 11.12.2011
Viimeinen päivä Nepalissa alkoi kaupunkikierroksella ja valmistumisella kotimatkaan. Lentomme lähti kello
21. Kathmandun lentokentältä, joten meillä oli koko päivä aikaa katsella kaupunkia ja tehdä tuliaisostoksia.
Teimme opiskelijoille palautekyselyn lentokentällä.
Lauantai 10.12.2011
Johtopäätökset projektista
Nepal-ruokakulttuuri projektin opiskelija kyselyn kysymykset käsittelivät projektiin liittyviä yleisiä asioita
ja tekijöitä. seuraavassa luvussa yhteenvetona opiskelija kyselyn tulokset sekä projektin vetäjien
itsearviointi toteutuksesta.
Opiskelija kyselyn tulokset
Keskeisenä oppimisena opiskelijat kokivat jo opittujen ammatillisten tietojen ja taitojen soveltamisen
sekä uusien toimintatapojen oppimisen. Haasteina projektin aikana opiskelijat kokivat terveysasiat eli
oman sairastumisen sekä matkaväsymyksen. Myös ensimmäisten päivien aikainen henkinen paine uusissa
olosuhteissa näkyi monen opiskelijan palautteessa. Projektin edetessä stressi väheni, kun uusiin
olosuhteisiin alettiin tottua. Fyysistä rasittavuutta ei juuri kukaan kokenut ylivoimaiseksi projektin aikana.
Ainoastaan aikaerosta johtuva unen puute vaivasi muutamia opiskelijoita alkuvaiheessa.
Työntekoa he eivät itsessään kokeneet rankkana mutta käytännön asioiden tekeminen ja hoitaminen oli
välillä vaikeaa Hotelli Yak & Yetin keittiön olosuhteista johtuen. Tarvittavien perusruoanvalmistus
välineiden ja raaka-aineiden puute aiheutti ylimääräistä haastetta. Tärkeänä ja mielenkiintoisena asiana
opiskelijat kokivat nepalialaisten kokkien toiminanna seuraamisen Hotelli Yak & Yetin keittiössä.
Palautteena oli se, että nepalilaista ruokakulttuuria ja ruoanlaittoa olisi halunnut oppia vielä enemmän
mutta he ymmärsivät, että projektin aikataulu ei antanut siihen mahdollisuutta.
Lopuksi, koontina opiskelijat kokivat saaneensa uutta intoa ja voimaa omaan tulevaisuuteensa KokoItsearviointi projektista
Projektin vetäjinä olimme tyytyväisiä Nepal-ruokakulttuuri ryhmän opiskelijoiden toimintaan ja
käyttäytymiseen. Purimme projektia heti tuoreeltaan kotimatkalla lentokoneessa, eli mitä tekijöitä
tulevaisuuden projekteissa olisi erityisen tärkeää huomioida, kun projektien opiskelija ryhmää valitaan.
Oleellisen tärkeinä tekijöinä nousivat esiin opiskelijan henkilökohtaisen haastattelun tärkeys, täysikäisyys,kaikkien opettajien suositukset eli koulumenestys, ei selvittämättömiä poissaoloja, kohtuullisen hyvä
fyysinen kunto, hyvä stressin ja paineensietokyky, tupakoimattomuus sekä kohtuullinen alkoholinkäyttö.
Nämä olivat niitä tekijöitä, jotka nousivat esiin projektin aikana ja vaikuttivat tämänkin projektin
onnistumiseen oleellisesti sekä siihen, kuinka hyvin opiskelija toimii ja pärjää ryhmässä.
Perustana projektin onnistumiselle oli projektin vetäjien välinen avoin ja hyvä kommunikaatio. Ilman tätä
projektin toteutus olisi ollut vaikeaa. Lisäksi projektin vetäjien molempien vahva sitoutuminen, hyvä
asenne ja vastuun kantaminen esisuunnittelusta projektin loppuun saakka antoivat hyvät edellytykset
projektin onnistumiselle. Tärkeää onkin ymmärtää, että projektissa harvoin kaikki menee niin kuin on
suunniteltu. Yllättävissä tilanteissa nimenomaan punnitaan stressin sietokykyä sekä yhteistyötaitoja.
Ruokakulttuuri-projektin vetäminen olikin paljon enemmän kuin vain oman ammatillisen osaamisen
hyödyntämistä. Tärkeitä luonteen piirteitä, jotta pystyy johtamaan ryhmää ja pitämään huolta omasta
sekä opiskelijoiden jaksamisesta vaikeissakin olosuhteissa ovat esimerkiksi stressinsietokyky,
avarakatseisuus uusille asioille sekä huumorintaju. Projektin johtaminen näytti sen, että keskeneräisiä
ollaan monin tavoin tältä osin. Näin ollen me projektin johtajat saimme itse myös tärkeitä
oppimiskokemuksia projektin johtamisesta.
”Touhulan perheen retki Nepaliin”
25.3.–9.4.2011
Ryhmämme (Touhulan perhe) Nepalissa:
Linda Vehmasto, rakennusalan opiskelija Winnova
Turo Sakari, rakennusalan opiskelija Winnovasta
Linda Kivi, artesaaniopiskelija (vaatetusala), Omniasta
Ritva Airaksinen, lähihoitajaop0iskelija Pieksämäeltä
Kari Ruuhilahti, rakennusalan opettaja Winnovasta
Merja Reunanen, hoitotyön opettaja Pieksämäeltä
Päivi Kukkonen, hoitotyön opettaja Ylivieska
Lauantai 26.3.2011 Saapuminen Nepaliin
Saavuimme Kathmanduhan lauantainen iltapäivällä noin klo. 15.00. Olimme matkustaneet siihen mennessä noin 18 h, joten väsymys painoi jokaisen silmissä. Täyttelimme viisumianomukset kentällä, otatimme valokuvat ja odottelimme viisumijonossa noin 1,5 h. Kun vihdoin pääsimme tavaroinemme ulos, meitä oli auto odottamassa ja pääsimme hotelille majoittumaan. Liikenne oli yhtä kaaosta autoja ja moottoripyöriä tuli ja meni ja lisäksi kaikki ajoivat aivan väärällä puolella tietä. Lämmintä ulkona oli 20 astetta, olihan se ihan toista kuin Suomen pakkaset. Illalla kävimme porukalla syömässä ja uni maistui koko sakille makeasti. Balaju School of Engineering & Technology yhdyshenkilö Mr Anil Barjracharyakävi tapaamassa meitä illallisen yhteydessä vaimonsa kanssa.
Kuva 1 Lähtötunnelmia Helsingin kentältä
Sunnuntai 27.3.2010 Tutustuminen Balaju School of Engineering & Technology
Aamiaisen yhteydessä pidimme palaverin kahden viikon ohjelmastamme.
Klo. 10.00 meitä tuli oppilaitoksen bussilla hakemaan Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta. Hän on oppilaitoksen työssäoppimisesta vastaava opettaja ja ”opintojenohjaaja”. Oppilaitoksen rehtori ja ”osastonjohtajat” olivat meitä vastassa ja saimme esittelyn oppilaitoksen toiminnasta ja sen historiasta. Tämän jälkeen kiertelimme oppilaitoksen tiloissa, varustetaso on aika lailla alkeellinen. Lounaan söimme opiskelijaravintolassa, jossa ruoka oli hyvää ja maukasta.
Ruokailun jälkeen kävimme keskustelua Winnovan opettajan Karin ja opiskelijoiden Lindan V ja Turon työssäoppimisjaksosta. Mr. Barjracharya lupasi käyttää koko ryhmäämme tutustumassa paikalliseen kulttuuriin seuraavien kahden viikon aikana. Kari, Linda V ja Sakari työskentelevät oppilaitoksella ja käyvät tutustumassa erilaisiin rakennustyömaihin työssäoppimisen aikana. Kari lupautui pitämään opettajille ja opiskelijoille esitelmiä erilaisista ammatillista koulutusta koskevista aiheista.
Kuva Balaju School Of Engineering & Technology
Eniten tässä vaiheessa meitä ihmetyttivät: mahdottomalta tuntuva liikenne (vasemmanpuoleinen, autoja ja moottoripyöriä tuntui olevan joka puolella) ja yleinen siisteys (tuntuu, että paikallisilla on kaksi kaatopaikkaa toinen tien oikealla ja toinen tien vasemmalla puolella).
Eniten tässä vaiheessa ihastutti: ihmisten ystävällisyys meitä kohtaan ja englanninkielen taitotaso (tuntuu, että kaikki puhuvat kohtuullisen hyvin englantia)
Maanantai 28.3.2011
Kari, Linda V ja Turo lähtivät aamulla seikkailemaan taksilla Baljun koululle. Aamupäivä meni teoriaopetuksen seuraamiseen. Sähköosaston 1.vuosikurssin opiskelijat opettelivat materiaalioppia kuten alumiinin ja kuparin ominaisuuksia ja käyttökohteita. Tämän jälkeen suoritettiin PP esitys Balajun opettaja/johtokunnalle. Aiheena suomalainen opetusjärjestelmä, ammattiosaamisen näytöt , Winnovan esittely sekä lopuksi Winnovan rakennusosaston rakennustyömaa. Esitys herätti kovasti kiinnostusta.
Ruokailuun lähdettäessä jouduimme mellakan keskelle. Oli ilmeisesti alkanut palkanmaksussa olleista epäselvyyksistä.
Opiskelijat Ritva Pieksämältä, Linda K ja Sbrina Omniasta sekä opettajat Merja Pieksämäeltä ja Päivi Ylivieskasta, lähdimme aamulla kävellen kohti Forward Looking järjestön toimistoa ja opetustiloja. Merja oli käynyt toimistolla jo edellisenä vuonna valmistelevan vierailun aikana. Hyvin löysimme perille, vaikkei kartoista paljon hyötyä täällä olekaan.
Toimistolla meidät vastaanotti järjestön toiminnanjohtaja Narayan Brd. Sign. Hän kertoi meille järjestön toiminnasta ja yhdessä suunnittelimme, missä toimipisteissä Ritvan, Merjan ja Päivin työssäoppimisjaksot toteutuvat. Palaverin jälkeen kiersimme opetustiloja ja kävimme keskusteluja kursseille tulleiden opiskelijoiden kanssa. Seurasimme tovin musiikin opiskelijoita, jotka kaikki olivat sokeita. Heidän tavoitteensa on puolen vuoden kuluttua elättää itsensä soittamalla ravintoloissa. Kävimme myös keskustelua ”radiotyön” opiskelijoiden kanssa. Osalla näistäkin opiskelijoista oli näkövamma tai jokin liikuntarajoite. Tutustuimme myös kosmetologiopiskelijoihin, jotka olivat päivittämässä ammattitaitoaan. Kosmetologiopiskelijoiden on tarkoitus perustaa yritys, jonka avaamisessa järjestö avustaa rahallisesti. Opiskelijat maksavat tämän lainan takaisin työtulojen vakiintuessa. Paalaamme järjestöön töihin torstaina 31.3
Tiistai 29.3.2011
Balajun koulun yhteyshenkilö Anil tuli hakemaan Karia, Linda Vtä ja Turoa .Päivän ohjelmassa oli tutustuminen uuden sairaalan työmaahan ja työtapoihin. Samoin tutustuminen, juuri valmistuneisiin, kerrostalo asuntoihin. Tämän kohteen vastuuhenkilönä toimi Anilin vaimo. Päivästä tuli erittäin antoisa sekä mielenkiintoinen.
Ritvaa, Linda Kta ja Sbrinaa, Päiviä ja Merjaa tuli aamupäivällä hakemaan Sun Shine lastekodin isän Sagarin veli vierailulle lastenkotiin. Lastenkoti saa toimintaansa tukea suomalaiselta järjestöltä Nepalin Lapset ryltä. Ennen lastenkodille menoa kävimme tutustumassa Boudanath-Temppelissä. Temppeli on pinta-alaltaan maailman suurin stupa ja se sijaitsee pari kilometriä Kathmandun keskustasta. Paikka on Tiibetin pakolaisten uskonnollinen keskus Nepalissa.
Temppelistä jatkoimme matkaa lastenkodille. Lastenkoti sijaitsee syrjässä kaupungin keskustasta. Lastenkodissa asuvat isä ja äiti sekä heidän poikansa sekä 17 sinne sijoitettua lasta. Lapset ovat iältään 8 -18 vuotiaita. He olivat erittäin avoimia ja iloisia lapsia ja nuoria. Lasten välillä vallitsi todellinen yhteenkuuluvaisuuden tunne. Lauloimme ja leikimme yhdessä sekä juttelimme Suomesta ja Nepalista sekä lasten toiveista tulevaisuuden suhteen. Lapset vaikuttivat kunnianhimoisilta ja suunnitelmat olivat monella selvillä. Suomalainen järjestö paitsi pitää yllä lastenkodin arkea myös tarjoaa lapsille mahdollisuuden kouluttautua. Lapset ja nuoret olivat iloisia tuomisistamme, lapsen ilo on parasta iloa sanotaan ja se täytyy kyllä myöntää kun heitä katseli. Lupasimme tulla vielä piipahtamaan lastenkodilla ennen kotiinlähtöämme perjantaina.
Kuva SunShine lastenkodin lapsia
Illalla kävimme porukalla syömässä ja keskustelimme kokemuksistamme. Karia, Linda V ja Turo ihmettelivät työturvallisuuteen liittyviä ongelmia rakennustyömailla ja pohdimme yhdessä työtapaturmin määrää työmailla. Lastenkodilla käyneet kerroimme omia kokemuksiamme ja ennen kaikkea siitä tunteesta, joita lastenkodin lasten ystävällisyys ja eloisuus meissä herätti. Joku on joskus sanonut, että ainut asia maailmassa joka kaikkialla on samanlainen on lapsen kasvu ja kehitys ja heidän taitonsa olla omana itsenään läsnä paikassa kuin paikassa. Kaikkialla maailmassa pieni poika kiinnostuu autoista ja tytöissä herättää kiinnostusta laukut, korut sekä kauniita vaatteet. Näin näkyi tänäänkin käyvän.
Keskiviikko 30.3.2011
Aamulla lähdimme kohti Kumbeshware Tecnical School. Kyseinen järjestö oli perustettu 1983 vähäosaisten naisten ja syrjäytyneiden lasten auttamiseen. Aluksi koulussa toimi puusepänkoulutus (2,5v) ja myöhemmin perustettiin lastenkoti. Tällä hetkellä järjestö kouluttaa neulojia(3vk) ja kutoja (4kk+työharjoittelu). Naiset pystyivät osallistumaan järjestön toimintaan tuomalla lapset päiväkotiin. Lisäksi järjestöllä oli lastenkoti, johon lapset tulivat kaduilta tai vanhemmat toivat lapset. Järjestöllä on perusopetuksen luokat 1-6, jossa oppilaita on noin 300. Emme tavanneet lapsi, koska meneillään oli koejakso ja oppilaat olivat vapaalla.
Sovimme Sabrinan ja Linda K seuraavien viikkojen työssäoppimisesta sekä Winnovan väen seuraavan päivän vierailusta. Kävimme katsomassa Lindan ja Sabrinan majoituksen Durbar Squaren lähistöllä (Durbar Guest House) lähellä työssäoppimispaikkaa. Majapaikka vaikutti olevan asiallinen ja kodikas seuraavat viisi viikkoa.
Vierailimme myös Living Godness Kumar Bahal kodissa. Tämä herätti monenlaisia ajatuksia keskuudessamme. Päivän päätteeksi ajelimme Tuk-tukilla ja vierailimme Kumbeswaresta valmistuneen puusepän verstaassa.
Torstaina 31.3.29011
Yksi porukastamme sairastu vatsatautiin, joka kuinkin helpotti päivän aikana.
Lähdimme aamulla (Merja ja Ritva) kohti Forward Looking –järjestön toimistoa. Menimme kävellen, koska reitti oli jo tullut tutuksi. Saavuttuamme toimistolle, tapasimme Mr. Narayanan. Sovimme hänen kanssaan, että menemme tänään tutustumaan Freedom Centreen. Lastenkotiin menisimme seuraavalla viikolla, jolloin myös Päivi voisi liittyä seuraamme.
Freedom Centre on Lalitpurissa sijaitseva v. 1983 perustettu huume- ja alkoholiriippuvaisten hoitopaikka. Asiakas paikkoja sillä on 19 ja asiakkaat ovat keskimäärin 18–23 vuotiaita miehiä. Nuorin asiakas on ollut 13 -vuotias. Hoitomuotoina käytetään akupunktiota, erilaisia terapioita ja keskustelua. Lääkehoitoa ei juuri ole käytössä. Asiakkaat laittavat ruokansa itse, siivoavat ja tekevät kukin vastuullaan olevia asioita. He käyvät koulua ja vapaa-aikana heillä on käytössä liikuntasalit ja mahdollisuus esim. musiikin- ja taidekulttuurin harrastamiseen. Freedom Centre toimii hyvin pitkälti yhteisöhoidon periaatteella. Hoitojakson aikana henkilökunta tapasi myös poikien perheet. Paikassa oli erittäin positiivinen ja lämminhenkinen kuva. Kaikki olivat tasa-arvoisia kastijärjestelmästäkin huolimatta. Kaikilla oli toivoa paremmasta huomisesta.
Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittamassa kahden Omnian opiskelijan pidempiaikaisesta oleskelusta Lalitpurissa. He jäävät sinne top-jaksolle.
Perjantai 1.4.2011
Tänä aamuna totesimme miesvahvuuden vähentyneen kahdella, sillä kahdella ryhmämme jäsenistä oli aamulla vatsatauti. Illalla toisen tilanne oli jo rauhoittunut, joskin toinen sairasti vielä illallakin. Toivottavasti hänkin voi aamulla paremmin.
Aamun aloitimme (klo. 8.00) vierailemalla buddhalaisten temppelissä, joka tuntee nimen Monkey Tempel Balajun väen opastuksella. Paikka oli hieno, temppelit olivat upeita (tai oikeastaan rukoustilat). Temppeli alueella majailee paljon apinoita, mistä se on saanut myös nimensä . Ihmetystä meissä herätti suuri myyjien määrä temppelialueella. Meillä kun ei kirkon alueella kauppoja tehdä, muuta kuin myyjäisten aikana. Temppeli alueelta aukesi hieno näköala Kathmandun laaksoon, maisema oli lähes henkeäsalpaava. Oppaanamme temppelissä toimi Mr Anil Barjracharya Balaju School of Engineering & Technologysta.
Iltapäivän vietimme kaikki Sun Shine lastenkodissa. Leikimme ja lauloimme lasten kanssa iltapäivän sekä kävimme kävelyllä lähimaastoissa. Hyvin löysimme yhteisiä leikkejä ja osasimme leikkiä niitä, vaikka ihan aina emme säännöistä olleetkaan niin varmoja. Naurua piisasi iltaan asti. Lastenkodin väki tarjosi meille illallisen, jonka jälkeen palasimme hotelille noin klo. 19.30.
Lauantai 2.4.2011
Lauantai on nepalilaisten viikon ainoa vapaapäivä, siten myös meillä ei ollut virallista ohjelmaa. Päätimme kuitenkin porukalla ulkoilla hieman. . Aamulla klo. 9:00 lähdimme matkatoimistoon vuokraamaan autoa lähteäksemme katsomaan vuoristoon Shivapurin kansallispuistoa. Kansallispuistoon saavuimme noin klo. 11.00 ja lähdimme kävelemään ylemmäs. meille oli matkatoimistosta kerrottu, että matka kesää yhteensä vain noin 1 tunnin. Kun portaat alkoivat, kaikki olivat jo ihan poikki. Rappusia oli tosi, tosi paljon eli viisi kilometriä ylöspäin, kunnes ne loppuivat. Portaiden yläpäässä olevalle tasanteelle olivat paikalliset ihmiset kyhännyt telttoja asumuksekseen ja he opastivat kysyttäessä oikeaan suuntaan, koska selkeää jatkumoa portaille ei enää löytynyt. Jatkoimme eteenpäin ja sovimme että käännymme takaisin 40 minuutin päästä, jos loppua ei näy. Tässä vaiheessa kello oli jo noin 13.30. Hetken päästä vastaan tuli ryhmä paikallisia jotka sanovat että matkaan menee vielä kaksi tuntia ja jatkaminen on erittäin vaarallista. Suosittelivat kääntymistä takaisin. Polku jolla olimme, alkoi kaventua ja hetken tuumattuamme päätimme uskoa neuvoa ja käännyimme takaisin. Jalat olivat kyllä koko porukalla ihan poikki, kun pääsimme vihdoin alas sieltä.Retki kesti kaikkiaan viisi tuntia, toisin kuin matkatoimisto väitti. Illalla luimme nettiä ja suunnittelemme tässä vielä yhtä retkeä, koska lukemamme hämmensi meidät täysin. Netin mukaan ylhäältä olisi ollut mahdollisuus nähdä Mont Everest.
Sunnuntai 3.4.2011
Vierailimme Mr Anil Barjracharyan kanssa Bhaktapurissa. Bhaktapur on vanha temppeli alue lähellä Kathmandunta, sinne on kaupungista noin puolen tunnin ajomatka. Tarinan mukaan alueen on perustanut King Ananda Malla 9th vuosisadalla. Paikka on ollut kuninkaiden asuinpaikka ja säilynyt paremmin kuin vastaavat paikat Kahtmandussa ja Patanissa. Jokaista kaupunkia on aikoinaan hallinnut oma kuningas. Baktapurista voisi kuulemma kirkkaina päivinä nähdä lumihuippuiset osat Himalajan vuoristosta. Tänään niitä ei kuitenkaan näkynyt.
Alueella on paljon historiallisia rakennuksia ja kaunista nepalilaista arkkitehtuuria. Alueella vierailu vei noin 4 h. Lähdettyämme kuulimme, että tänään on valtionhallinnon virkamiesten vapaapäivä. Vapaapäivä Nepalissa on kaikkiaan 35. Niitä ei pidetä peräkkäin. Kenelläkään ei siis ole sellaista yhtäjaksoista lomaa kuin Suomessa.
Maanantai 4.4.2011
Päivi, Ritva ja Merja vierailivat Lalitpur Nursing campusalueella. Vierailusta ei saatu irti yhtään mitään, toisaalta esittely kierros oli mukava samoin tapaamamme opiskelijat ja opettajat.
Iltapäivällä vierailimme Death Women Homissa. Järjestön tarkoituksena on opettaa kuuroille naisille kudontaa ja ompelua. Tuotemerkin nimi on Creating Hands. Järjestö on juuri saatu rekisteröityä ja noin kahden viikon kuluttua he voivat anoa tukea Foward Looking järjestöltä. Järjestön tavoitteena on ammatin hankkiminen kuuroille naisille ja koulutuksen jälkeen tavoitteena on, että naiset perustavat oman yrityksen. Totesimme ko. järjestön olevan sopiva KEVA-hankkeen top-paikkana.
Turo, Linda ja Kari/
Balaju/Putkipuolen opiskelijoille esittely rakennus työmaasta Suomessa. Paikalla noin 70 opiskelijaa. Iltapäivällä vierailtiin työssäoppimis kohteessa, entisen Balajun koulun oppilaan perustamassa yrityksessä, jossa 14 palkallista työntekijää. Matka edestakaisin kesti yhteensä melkein 4 tuntia.
Tiistai 5.4.2011
Linda V, Turo ja Kari
Päivä alkoi Eu/Suomi esittelyllä Balajun koulun oppilaille. Paikalla noin 200 oppilasta. Iltapäivällä seurattiin putkipuolen opiskelijoiden (1. ja 2.luokka) työskentelyä työsalissa. Salissa oli melkoinen käry opiskelijoiden sulatellessa muoviputkien päitä liitostyössään.
Ritva, Merja ja Päivi
Aloitimme päivän kävelemällä Forward Looking järjestöön. Järjestön toimitiloissa keskustelimme jälleen kosmetologiopiskelijoiden kanssa. Saimme tutustua muun muassa kulmakarvojen poistoon lankatekniikalla, mikä oli erittäin mielenkiintoinen. Lupasimme pitää seuraavan päivänä heille esitelmän kosmetologien koulutuksesta. Päivän suunnitelma oli lähteä lastenkotiin töihin, mutta Narayana oli menossa radioasemalle tekemään ohjelmaa yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Iltapäivällä vierailimme yhdessä (myös vaatetusalan opiskelijat Linda ja Sabrina olivat mukana) kashmiria työstävässä tehtaassa. Tehtaassa värjättiin, kudottiin, viimeisteltiin ja pakattiin erilaisia kashmir tuotteita. Tuotteita viedään mm. Italiaan ja USAhan. Vierailu oli mielenkiintoinen ja tehdas vaikutti erittäin siistiltä ja toimivalta. Tehdas tuottaa 200 huivia ja villatakkia päivässä. Tuotanto määrä oli mielestämme suuri, jos meille esitellyssä toimitiloissa työskentelee 35 työntekijää päivittäin.
Illalla kävimme syömässä uusien nepalilaisten ystäviemme Shairan ja Henryn kanssa. Heiltä kuulimme ja opimme monenlaisia asioita Nepalista ja Aasian maiden kulttuureista.
Keskiviikko 6.4.2011
Johan oli päivällä mittaa.
Lindan, Turon ja Karin aamu alkoi Balajun koululla kone ja metallipuolen opiskelijoiden työskentelyn seuraamisella. Paikalla oli 1. ja2. luokan oppilaat. Keskustelut osaston pääopettajan kanssa oli mukavassa hengessä erittäin antoisa. Ajatuksia vaihdettiin lähinnä työturvallisuudesta ja opettajakoulutuksesta. Iltapäivällä kävimme tutustumassa paikalliseen ”rautakauppaan”. Tarkoituksena oli katsastaa sähkökoneita työturvallisuus näkökulmasta. Onnistuimme huonolla menestyksellä, koska paikallinen rautakauppa muistutti enemmänkin romukirpputoria.
Ritva, Merja ja Päivi suuntasivat kulkunsa Forward Looking järjestön toimitiloja kohti. Olimme illalla valmistelleet esityksen kosmetologiopiskelijoille. Valitettavasti emme kuitenkaan ennättäneet pitää esitystä, sillä Mr. Narayan lähti viemään meitä lastenkodille. Lupasimme kuitenkin lähettää materiaalia päästyämme kotiin.
Lastenkoti oli meille erittäin positiivinen yllätys. Lastenkoti sijaitsi Lalitpurin kaupungissa. Lastenkoti olikin sekä vanhainkoti ja lastenkoti yhdessä. Lapset olivat iloisia vierailustamme. Leikimme ja lauloimme yhdessä. Lisäksi pelasimme Muumikorteilla muistipeliä ja joimme yhdessä teetä. Vierailun päätteeksi lauloimme vielä molempien maiden kansallislaulut. Vanhukset saapuivat ”kotiin” kirkosta, juuri kun olimme lähdössä.
Lastenkoti oli todella mukava paikka ja sopii hyvin opiskelijoiden työssäoppimispaikaksi. Lastenkodilla on myös mahdollisuus majoittautumiseen. Majoitustilat olivat erittäin korkeatasoiset paikallisiin olosuhteisiin. Ongelmaksi tässä paikassa saattaa nousta se, että työssäoppimisajan ja vapaa-ajan välinen raja hämärtyy, kun työssäoppimispaikka ja asunto ovat samassa rakennuksessa. Lisäksi kaikki ne työssäoppimispaikat (Freedom Center ja kuurojen naisten toimintakeskus) sijaitsevat vain muutaman korttelin päässä ko. paikasta. Kaikki opiskelijat voisivat siis majoittua samassa paikassa. Paikan (Koinonia Social Service) johtaja Tulsi Raj Maharian toivotti opiskelijat tervetulleiksi työssäoppimaan.
Yllätykseksemme olimme yhtä aikaa Kathmandussa Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun ryhmän kanssa ja olimme jopa vierailleet samoissa kohteissa. Tapasimmekin toisemme iltapäivällä. Yhteisen illallisen söimme oman ryhmän kanssa ”Madam Prinsessan” suosiossa olevassa Mandap ruokaravintolassa. Toivottelimme illan päätteeksi antoisaa top-jakson loppua Linda K:lle sekä Sabrinalle.
Torstai 7.4.2011
Kävimme porukalla Nagargotin näköalapaikalla, joka sijaitsee noin 30 km päässä (45 min ajomatka). Näimme upeita lumihuippuisia vuoria pilviverhon takaa. Olimme retkellä noin 6 tuntia. Palattuamme kaupunkiin näimme sekä maolaisten että alimman kastin edustajien mielenosoitukset.
Illalla olimme syömässä ja katsomassa kansantansseja yhdessä Balajun oppilaitoksen henkilökunnan kanssa. Ruoka oli tyypillistä nepalilaista ruokaa, söimme mm. vuohen keuhkoja, mustaa Lindaa (daaljauhoista leivottuja ja paistettuja lättyjä).
Perjantai 8.4.2011
Lähdimme hotellista kohti Kathmandun lentokenttää kello 6.30. Lukuisten lomakkeiden täyttämisen jälkeen vaikeudet palkittiin upeilla maisemilla lentokoneen ikkunoista. Lumihuippuisia vuoria riitti silmänkantamattomiin. Niin upeita maisemia näkee tosi harvoin.
Intiaan saavuttuamme täytimme taas muutaman lomakkeen ja pääsimme vierailemaan Delhissä. Kaupungissa lämpötila oli lähes 40 astetta. Kaupungin kauneus, kurjuus ja väenpaljous hämmensivät meitä jopa Nepalia enemmän. Osallistuimme kiertoajeluun, jonka aikana näimme kaupungin tärkeimmät nähtävyydet: riemukaaren, Lootus temppelin jne. Riemukaarella seurasimme nuorison mielenosoitusta korruptiota vastaan. Illalla kirjoittelimme vielä lopullista pohdintaa raporttiimme.
Perjantai 9.4.2011
Lähdimme hotelliltamme aamulla klo. 6.30 – kunhan matkatavaramme oli ensin köytetty kiinni auton katolle. Lähtöselvityksessä selvisi, että lento on 3,5 h myöhässä. Tämä aiheutti sen, että osa ryhmästämme joutui jäämään vielä Helsinkiin yöksi sillä korvaavia lentoja tai junamatkoja ei enää lauantai-illalle saanut. Olimme väsyneitä, mutta onnellisia antoisasta työssäoppimisjaksosta.
Pohdintaa ryhmäläisiltä jakson päättyessä:
Kaikkien osallistujien mielestä matkaan kannatti lähteä. Matka on antanut perspektiiviä tarkastella elämää ja suvaitsevaisuus.
Meitä hämmästytti Nepalin väen paljous sekä maan infrastruktuurin rakenne. Meistä tuntui ihmeelliseltä kaoottisuus esim. liikenteessä, ja sääntöjen olemassa olemisesta huolimatta niitä ei noudata kukaan. Korruptio ihmetytti meitä myös. Lähes kaikki oli mahdollista, jos vain oli tarpeeksi rahaa. Mm. ajokortin ja koulutodistukset voi saada rahalla, käymättä koulua päivääkään.
Kastijärjestelmä näkyi jokapäiväisessä elämässä, jopa myös kaduilla. Nepalilaiset olivat kuitenkin ystävällisiä ja avoimia.
Lastenkodeissa hämmensi kuinka innokkaita lapset olivat vieraista ja iästä huolimatta nauttivat lauluista ja leikeistä innokkaasti.
Huomioitavia asioita:
- mikäli opiskelijat lähtevät yksin, tulisi valmennuksen olla hyvä ja valmennukseen osallistuisi sellainen, jolla on kokemusta esim. matkustamisesta ja riittävä kielitaito
- ”valmentajan” tulisi olla sellainen, joka itsekin käynyt täällä
Koinonia Social Servicin lastenkoti oli todellinen ”löytö”- sekä vanhainkodin että lastenkodin osalta. Tekniikan osalta tulisi saada koulutuksen edustajia käymään Suomessa. esim. työsuojeluun liittyvien asioiden (kuten suojavaatteet ja muut suojavarusteet) näkeminen ja kokeminen itse on erittäin tarpeellista. Tekniikan opiskelijoiden top-jaksot Nepalissa: työturvallisuus on niin matalla tasolla, että tekniikan opiskelijoiden työskentely työpaikoilla on lähes mahdotonta. Samoin työskentely oppilaitoksella on vaikea järjestää. Esim. erillinen projekti, jossa tekniikan alan opiskelijat esim. kunnostaisivat (maalaisivat tai laatoittaisivat) lastenkodeilla.
Vieraissa kulttuureissa toimiminen kuitenkin on hyvä asia. (kansainvälisyys, kielitaito, itsenäisyyden ja omatoimisuuden lisääntyminen).
Touhulan perheen sisäisiä juttuja työssäoppimisjakson aikana: Ryhmämme sai jakson aina myös hyviä lisänimiä kuten: Kari Bokathari (naispuolinen vuohi) sekä TurboTuro (Touhulan perheen Fantomin kokoinen jäsen), TurboTuro on myös kasvissyöjä eli Sakari ja Black Linda.
Lyhin oikoreitti hotellille saattoi muuttua usean tunnin kävelyksi pienillä kujilla, kun tästä mennään - lausetta alettiin hokea liian innokkaasti.
Kipeät pohkeet ja reidet muistuttivat monta päivää loppumattomien portaiden kiipeämisestä.
Illat pitkät ilahdutettiin hotellin väkeä nauramalla hotellin aulassa. Hotellin yövuoron tekijät katselivat meitä välillä tosi turhautuneina, kun he olisivat halunneet nukkumaan ja miellä vain nauru raikui Pirren ja Hansun, sekä Turon ja Akin seikkailuja netistä katsottaessa. Tulipahan siinä kerrattua myös Pääsiäshanukkaan tekokin. Eikä itku tullut silmään eikä hymy hyytynyt päivälläkään.
Testattu on erilaisia riksoja: myös yksikätisyys toimii.
Taksillakin ajettiin, välillä kuskille piti antaa viisi rupiaa, jotta hän pääsi pissalle ja sittenhän sitä saattoikin polttaa yhden tupakan, kun me istuimme kyydissä ja hikoilimme. Onneksi aina myös päästiin perille.
Uutisia Suomesta: CNN uutisoi Suomen katastrofaalisesta lumikaaoksesta, joka on mm. pysäyttänyt lentoliikenteen kokonaan. Iskänhän piti kotoa tarkistaa, onhan perhe turvassa. kaikki oli Suomessa OK.
Lastenkodilla opittiin joukko uusia leikkejä mm. superpower.
Uskomatonta oli myös Ritvan lapsuuden tutun löytyminen Kathmandusta. Henry on naimisissa nepalilaisen Shairan kanssa. Shairan isä on varakas intialainen kauppias, eno on maolaisten sissien päällikkö ja setä Intian mafian päälliköitä. Turvassa siis oltiin.
Kari on harrastanut Suomessa Kendoa 20 vuotta ja hän kävi harjoituksissa myös Nepalissa. Kendo Nepalissa ei perusteiltaan eroa suomessa tehtävään kendoon. Suurimmat erot syntyvät olosuhteista sekä täsmällisyys aikatauluissa. Ajoitus vierailulle oli huono , johtuen opiskelijoiden koejaksosta, joka verotti osallistumista harjoituksiin.
Turon kontakti intialaiseen neitoon (transu), iloista vilkuttelua ja siitä seurannutta hilpeää huumoria.
Sekä lukuisia muita ylettömän hauskoja juttuja sisältyi näihin kahteen viikkoon. Tuumaamme kaikki, että päiväkään en vaihtaisi pois.
Nepal 15.-26.4.2010
Keva-hanke/ Outi Väyrynen, Merja Reunanen, Leena Seppänen , Laila Bröcker
Taustatietoa Nepalista
Aika ja maantiede
• Nepalissa eletään vuotta 2067 ja vuosi vaihtuu 15.7.
• Pinta-ala noin 150 000 km2 eli vajaa puolet Suomen pinta-alasta
• Kansallispäivä: 28. joulukuuta
Väestö
Asukkaita 29,3 miljoonaa, joista irallisessa väestötilastossa 43 alkuperäisväestöä edustavaa ryhmää ja sen lisäksi 15 dalit-ryhmää (alimpia kasteja eli hinduja). Kieliä vajaa 100, nepalin kieli 48 %, maithili 12 %, bhojpuri 7 %, tharu 6 %, tamang 5 %, newari 3,6 % väestöstä. Väestöstä on 80 % hinduja, 11 % buddhalaisia, 4 % muslimeja (1 milj.). Virallisen köyhyysrajan alapuolella elää 55 % väestöstä. Eliniän odote 66 vuotta.
Internet 1/100 as.,( Suomessa 79/100 as). Virallinen kehitysapu 5,7 % BKT:stä. Inhimillisen kehityksen mittarissa Nepal on sijalla 144 (kaikkiaan 182 maata).
Koulutus
Julkiset peruskoulumenot 119 USD/oppilas, noin 5,5 milj. peruskoululaista. Esiopetukseen osallistuu noin 880 000 oppilasta.
Koulutuksen järjestämiseen liittyy edelleen ongelmia: koulutuksen ulkopuolella noin 300000 lasta (8 %), erityisopetus ja vammaisten lasten asema (nyt vain 50000 kouluissa) ja esiopetuksen heikko laatu. Koulutuksen tehokkuus on alhainen: 5-luokkaisen perusopetuksen läpäisee vain 73 % aloittaneista. Erityisiä ongelmia on 1. luokalla: 60 % siirtyy toiselle luokalle; yli- ja alaikäisen osuus 9 % (alaikäisen pääsyä rajoitettu). Opettajien koulutustaso: perusasteella 20 %, yläasteella 45 % ja toisella asteella 20 % kouluttamatta (yhteensä yli 20000 opettajaa)
15.4. Torstai
Lento Helsingistä Frankfurtiin kello 17.00
16.4. Perjantai
Saapuminen. Majoittuminen hotelli Shankeriin (http://www.shankerhotel.com.np/).
17.4. Lauantai
Kathmandu City Sightseeing (Pashnupati, Boudanath), visit Sunshine childrenhome in Kopan
18.4. Sunnuntai
Kumbeshwar Technical School,
Yksityisen perheen perustama järjestö, joka tavoitteena on naisten asemanparantaminen, koulutuksen tarjoaminen sekä työllistyminen. He järjestävät lyhytkursseja. Heidän toimipisteissään on käsityö ja puutyöpajoja. Asiakkaille tartjotaan teoreettista opetusta matematiikassa, kirjoittamisessa, englannin kielessä. Lisäksi toimipisteen yhteydessä toimiin päiväkoti, koulu ja lastenkoti ja muualta työkeskukseen opiskelemaan tuleville tarjotaan asuntolapaikkaa. Järjestöllä on yli 15 000 kutojaa ympäri Nepalia.
Patan (+977-1-5537484 and www.kumbeshwar.com)
Visit to Lalitpur Nursing Campus
(+977-1-5521634 and www.inc.edu.np )
Lalitpur Nursing Campus kouluttaa sairaanhoitajia, terveydenhoitajia sekä kätilöitä. He ovat tehneet pitkään yhteistyötä Diakin kanssa. He ovat halukkaita yhteistyöhön, kunhan toimintamme tavoitteet ovat yhdensuuntaisia heidän kanssaan. Pystyvät avustamaan asunnon hankkimisessa. Heidän toiveensa on opettaja vaihto erityisesti mielenterveystyön alueella.
Patan Hospital
Suuri sairaala, jossa on kaikki lääketieteen erikoisalojen poliklinikat ja osastot. Sairaala palvelee koko Nepalin aluetta. Sairaalassa on ollut harjoittelussa suomalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita. Paikka ei sovellu lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppimispaikaksi, sillä perushoitotyöstä huolehtivat potilaiden omaiset.
19.4. Maanantai
Visit to Finland Embassy
Suomen edustusto oli järjestänyt meidän tutustumiskäyntikohteemme toiveitamme kuunnellen ja siitä suuri kiitos heille. Edustuston kaksi paikallista työntekijää on tulossa toukokuussa Suomeen ja järjestämme heille vierailun Vantaalle.
Visit to Balaju Technical School
20.4. Tiistai
- Drive to Pokhara by tourist bus (5 hours drive, minivan)
Pavitra Madhyamik Vidhyalaya , Dumre, Tanhun (Annex school)
Oppilaitoksen tilat olivat melko alkeelliset. Opetusaloina oli maanrakennus, Lvi ja puutyö. Koulutus kestää kaksi vuotta ja on hyvin käytäntö painotteinen.
21.4. Keskiviikko
Pokhara Tourism Training Centre (CTEVT)
Phulbari, Pochara.
Suurin osa oppilaitoksen opetuksesta lyhytkursseja (4-12 viikkoa), esim. ruuan valmistus ja leipominen, tarjoilu, taloudenhoito, tietokone, sihteeri, baarimikko, kaupunkiopas ja vaellusopas. Pidempiä koulutuksia kaupallinen ruuan valmistus ja leivonta (52 viikkoa), ruoka ja virvoitus palvelut, hotellivastaanoton johtaminen (? front office operation management) ja matkatoimistovirkailija (25 viikkoa).
Kapasiteetti on noin 150 opiskelijaa kerrallaan.
22.4. Torstai
Lento takaisin Katmanduun
Visit to Mahaguthi
Toimii reilun kaupan tuotteita valmistaen ja heillä toimii omassa toimipisteessään ompelimo, lankojen jalostus, mattokutomo ja puutyöverstas. He kouluttavat työntekijänsä lyhytkursseilla. Heidän toimipisteensä yhteydessä on päivähoito, jonne naiset voivat tuoda lapsensa hoitoon työpäivän ajaksi.
23.4. Perjantai
Ministry of Education
Tapasimme opetusministeriössä, Janardan Nepal /joint Secretary.
Yhteistyö voisi liittyä opetussuunnitelmien, opettajien ja opetuksen ja lyhytkurssien kehittämiseen. Lisäksi kohteina voisi olla työelämän kanssa tehtävä yhteistyö ja työllistymisen edistäminen. Käytännön työmuotoina voisi olla opettajien ja muiden asiantuntijoiden molemminpuolinen vaihto-ohjelma. Ministeriön kanssa tulisi laatia jonkinlainen puite- tai aiesopimus (framework) asiasta.
Visit to Looking Forward
Vapaaehtoisjärjestö, joka tekee töitä vammaisten nuorten auttamiseksi järjestäen erilaisia kursseja toimipisteessään sekä tukee alueellisia toimipisteitä erityisenä kohteena ovat vammaiset naiset. He tarjoavat esimerkiksi sokeille ”tiedottajakoulutusta, jossa he opettelevat tekemään erilaisia kuulutuksia ja radio-ohjelmia. Uutena koulutusmuotona oli kosmetologia ja parturi-kampaamo kurssit kuuroille tytöille.
24.4. Lauantai
- visit to some other childrenhome (we take contact later on), free time
April 25, Sunday
Counsil for Technical Education and Vocational Training (CTEVT)
and Bola Prasad Dahal / Finnish Embassy
Sanothimi, Bhaktabur.
Email: admin@ctevt.wlink.com.np
Aamulla pidimme palaverin opiskelijoiden kanssa Yak & Yetissä. Palaverissa sovimme työnjaon ryhmän
kesken. Kello kymmenen menimme tutustumaan keittiöön ja opiskelijat menivät vaihtamaan työvaatteet
heille varattuun tilaan. Työskentely
olivat pienet ja keittiölaitteet olivat hyvin erilaiset ja puutteelliset verrattuna suomen oloihin. Lisäksi
oikeiden raaka-aineiden saanti oli hankalaa. Teimme kuitenkin esivalmisteluja lähes koko päivän. Saimme
monien vaikeuksien kautta esivalmistelut siihen vaiheeseen, jotta pystyimme jättämään esivalmistelutyöt
kello kahdeksan aikoihin suhteellisen hyvin mielin. Päivän päätteeksi pidimme opiskelijoiden kanssa vielä
lyhyen yhteenvedon päivästä ja sovimme seuraavan päivän työvuorot. Päätimme, että aamuvuoroon
lounasbuffeen tekemiseen kello 8-17 tulee neljä opiskelijaa ja iltavuoroon illallisbuffeen valmistamiseen
kello 11- 20 tulee neljä opiskelijaa. Kai ja Jari olivat käytännössä koko päivän mukana opiskelijoiden
apuna ja tukena ruoanvalmistuksessa.
Torstai 1.12.11
Lomailua Chitwanissa kauan kaivatulle lomalle pariksi päiväksi
Ja tiistaina sitten pääsimme kauan odotetulle matkalla Chitwanin kansallispuistoon. Olimme tilanneet taksin valmiiksi aamukuudeksi. Normaalisti ei taksia tarvitsisi tilata, mutta meillä ei ollut lakon jatkumisesta tietoa joten otimme varmanpäälle ja tilasimme taksin. Taksilla matkasimme bussiasemalle, jossa olimme suomalaiseen tapaamme erittäin hyvissä ajoin. Kuinka ollakaan bussin piti lähteä matkaan klo. 7.00, mutta kyllä kello oli lähempänä kahdeksaa ennen kuin pääsimme matkaan. Alussa tuntui aikaa menevän ikuisuus Kathmandun liikenteessä jumittaessa. Viimein pääsimme nousemaan laaksoa ympäröiville kukkuloille. Tie ja näkymät olivat huikeita, kerrassaan pelottavia.
Lauantaina meillä oli sitten vuorossa todella aikainen herätys klo. 3.30
Taksi tuli noutamaan meitä sovitusti klo 4.00. Vielä ollessa pilkkopimeää suuntasimme kohti Nagarkotia. Olimme kuulleet että auringon nousu Nagargotissa olisi erityisen kaunis.
Taksi tuli noutamaan meitä sovitusti klo 4.00. Vielä ollessa pilkkopimeää suuntasimme kohti Nagarkotia. Olimme kuulleet että auringon nousu Nagargotissa olisi erityisen kaunis.
13.4.2012 Hyvää uutta vuotta 2069!
Viimeisten viikkojen kuulumisia:
Ryhmä oli jakaantunut - osa otti uuden vuoden vastaan Freedom Centerissä ja osa majapaikkamme lasten – ja vanhainkodilla. Nousimme (Marja ja Heli ) aamulla jo viiden jälkeen, koska aikomuksemme oli mennä aamukirkkoon. Paikalliset kristityt käyvät joka aamu viettämässä pienen hartaus/rukoushetken kirkossa. Tunnelma kirkossa oli hyvin iloinen eivätkä kenenkään kasvot olleet myrtyneen näköiset. Hartauden ajan kaikki istuivat lattialla ja miehet ja naiset erillään. Aluksi laulettiin kolme pitkää laulua. Meillekin olisi lainattu laulukirjaa, mutta ei niistä koukeroista kyllä selvää saanut. Pienten puheiden välissä oli rukous- ja kiitos tuokioita, jolloin kirkkokansa rukoili ja kiitti isoon ääneen papattaen omia asioitaan. Välillä toisia siunattiin sivelemällä käsivarsia ja hartioita. Mekin saimme osamme siunauksista. Tunnelma oli leppoisan välitön. Välillä kännykät pirisivät ja niihin vastattiin. Lopuksi kaikki toivottivat toisilleen Hyvää Uutta Vuotta, koska tänään on nepalilaisen kalenterin mukaan vuoden 2069 ensimmäinen päivä. Kun väki huomasi, ettemme ymmärtäneet sanottua, niin joku keksi kääntää toivotuksen englanniksi. Ja niin monet halusivat toivottaa meille Happy New Year.
Hartauden jälkeen joimme majapaikassa teetä ja menimme sen jälkeen vanhusten asuinkerrokseen. Asukkaat olivat harmittavan vähissä, koska sekä lapsille että vanhuksille oli järjestetty picnic-reissu uuden vuoden kunniaksi. Yritimme jutella muutaman mummun kanssa ja kovasti he puhuivat, mutta eihän me mitään ymmärretty. Katsoimme vielä valokuvia ja lauloimme heille suomalaisia lastenlauluja.
Heti aamusta menimme (Marja ja Heli) katsomaan, olisiko majapaikkamme vanhukset ja lapset omissa kerroksissaan kotona. Pojat olivatkin pelaamassa koronan tapaista peliä, jossa lätkää liikutettiin sormella napauttamalla pelilaudan nurkkien reikiin. He ottivat meidät innokkaasti mukaan peliin neuvoen ja kannustaen meitä. Jonkin ajan kuluttua myös tyttöjä tuli paikalle. Jaoimme tuliaisemme lapsille. Piirsimme, väritimme ja kerroimme tuomastamme kuvakirjasta. Lauloimme ja leikimme suomalaisia lastenlauluja ja lapset esittivät meille lauluja ja tansseja. Tunnelma oli mahtavan iloinen ja lämminhenkinen. Seuraamme liittyivät myös paikan mummut ja hekin näyttivät nauttivan seurastamme. Paikalle tuli myöhemmin sosiaalijohtaja, joka toivotti meidät tervetulleeksi kirkkoon laulamaan englanniksi hengellisiä lauluja. Meillä oli kuitenkin niin mahdottoman mukavaa lasten ja mummujen kanssa ettemme malttaneet lähteä. Heillä oli oma hartaushetki yläkerrassa, johon osallistuimme. Sen veti paikan johtaja ja kaikki lauloivat yhdessä rummun tahdittaessa. Oli jo ruoka-aika ja asukkaat lähtivät ruokailemaan ja mekin kävimme läheisessä ravintolassa syömässä.
Palattuamme liityimme kaikkien yhteiseen hetkeen, jossa laulettiin rummun ja tamburiinin säestyksellä iloisia hengellisiä lauluja. Paikan ”äiti” luki raamatusta jonkin kohdan ja siitä keskusteltiin. Vielä yhteinen rukous nepaliksi, jonka jälkeen me rukoilimme ”Isä meidän”- rukouksen suomeksi. Hartaushetken jälkeen oli vapaata seurustelua. Keskustelimme pitkään Suomesta, perheistä ja iästämme. Siirryimme tyttöjen pyynnöstä opettelemaan pelaamaan meidän tuomilla Uno-korteilla. Opetimme heille Uunoa ja kaikki oppivat pelin tosi nopeasti. Kohta peliin liittyivät myös ”äiti” ja muitakin lapsia. Nauru raikui pelin tiimellyksessä ja kaikilla oli hauskaa. Pelasimme kunnes heillä tuli iltatoimien aika. Me lähdimme omaan kerrokseen vaihtamaan ajatuksia päivän kulusta toisten ryhmäläistemme kanssa.
Koimme (Marja ja Heli), että päivä oli antoisa ja opettavainen myös meille. Nepalilaisen ihmisen aito ystävällisyys oli niin selvästi aistittavissa jälleen kerran. Tunsimme päässeemme heitä kaikkia sekä lapsia että vanhuksia lähelle. Myös ”äiti” vapautui puhumaan kanssamme nepalin ja englannin sekoituksella. Ilmeet, eleet ja käsimerkit auttoivat toistemme ymmärtämisessä. Oli hyvä ja mielenkiintoinen päivä.
Freedom Centerissä päivät jatkuivat ohjelma mukaisesti, ja osallistuimme mahdollisuuksien mukaan toimintaan. Tukevan aamupala – riisiä, kasviksia dahllientä – aamujumpat, keskusteluryhmät, vastuutehtävät, ryhmät, tee, vapaa-aika (pelailua, juttelua).
Viimeisenä työssäoppimispäivänä saavuimme Freedom Centeriin puolilta päivin. Aamupäivän asukkaat olivat hioneet ”gymhallin” kattoa maalaamista varten. Pojat lähtivät joelle pesulle ja uimaan melkein heti saavuttuamme. Tarjosimme asukkaille momoja ruaksi viimeisen työssäoppimispäivämme kunniaksi. Koska momotilaus oli niin suuri, niin odotellessa meni tunti jos toinenkin. Tämä odottelu jätti meille hyvää aikaa keskustella henkilökunnan ja asukkaiden kanssa. Keskustelimme johtajan tyylistä vetää Freedom Centeriä ja millainen on Nepalin vankilajärjestelmä. Keskustelimme myös siitä mitä Freedom Centerin yhteisöllisyydellä olisi annettavaa suomalaisille paikoille joissa toteutetaan yhteisöhoitoa. Kerroimme havaintojamme Nepalissa on ystävällisiä ihmisiä paljon ja ihmiset kunnioittavat toisiaan, joka näkyy esimerkiksi liikenteessä, joka on kaoottista, mutta silti ihmiset antavat toisille tietä ja auttavat toisiaan. Nepalin luonto on erittäin kaunis ja rikas. Huonoa Nepalissa on korruptoituneisuus , verot ja tuet ei mene oikeisiin kohteisiin
Vaihdon huipennus 17.4.2012. Olimme sopineet ja antaneet Epsaan kattomateriaalitarpeisiin ja työhön tarvittavaa rahaa ja sopineet, että ryhmä menisi tarkistamaan tilanteen ko päivänä.
Narajan tuli hakemaan meitä vierailulle EPSAan heti aamusta. Marja sai menomatkalla ensikokemuksen Hiace-bussista. Tunnelmaa oli riittävästi, vaikka tällä kertaa bussissa oli vain 22 henkeä.
Perillä EPSAssa auringossa kiilteli Finlandia-talon uusi peltikatto. Rakennustyö oli siis edennyt sovitusti. Katto oli todella siististi ja asiallisesti asennettu. Paikan johtaja säteili tyytyväisyyttä ja kertoi heidän asentavan vain väliaikaisen lattian, koska Kari oli luvannut tulla tekemään oppilaiden kanssa betonilattian seuraavana keväänä. Oli todella ylpeä olo katsella tätä konkreettista vapaaehtoistyön tulosta tietäen, että se todella tuli tarpeeseen.
EPSAssa naiset olivat työn touhussa. Ompelukoneet oli kannettu pihalle ja naiset tekivät ompelutilaan uutta maalattiaa. He kantoivat tonttinsa pellosta muraa, sekoittivat siihen vettä ja levittivät sen mahdollisimman tasaisesti lattialle.
Ostimme sieltä naisten tekemiä käsitöitä ja meille tarjottiin mehut. Tommi auttoi suuren kaapin siirtämisessä. Juttelimme vielä johtajan kanssa ja hän kiitteli kovasti talon rakentamisesta ja toivotti tervetulleeksi tulemaan uudestaan.
Terveisiä matkaajilta:
Reissu oli mitä mahtavin ja mielenkiintoisin, kiitokset koko ryhmälle. Tuollaista reissua ei luultavasti tule toisten tai olisi tullut lähdettyä Nepaliin muuten. Katmandu kaupunkina oli suhteellisen pieni verrattuna populaatioon, joten ihmisiä, autoja ja moottoripyöriä oli kaikkialla. Osasin kyllä aavistaa mitä tuleman piti, joten ei tullut yllätyksenä ruuhkaisuus, huono ilmanlaatu, sähkön puute, mutta ei niitä käsittänyt ennen kuin ne oli koettu. Matkakin sujui itseltä kaikin puolin hyvin, en tullut sairaaksi enkä ryöstetyksi ja jokaisesta päivästä nautin.
Talon muuraus Nepaliin oli kyllä mieletöntä varsinkin päivän varoitusajalla. Ammattiosaamisen näytönkin saamisen siitä oli hienoa. Kahden viikon aikana ehti kyllä nähdä aika paljon, mutta ei kyllästymiseen saakka. Paljon jäi näkemättä ja kokematta. Viikonloppu Intiassa oli kuin piste ii:n päälle, muuten olisi voinut jäädä tyhjä olo. Delhi tuntui paljon rauhallisemmalta kuin Katmandu, mutta itikat ärsyttivät. Taj Mahalissa käynti oli mielenkiintoinen, harmillista että ihan turistisoitunut ja kaikesta pyydettiin rahaa.
Matka mahdollisti nähdä kehitysmaan ja vähän enemmän kehittyneen Intian eron. Hienoa oli tutustua Nepalilaisin ihmisiin ja jutella heidän kanssa englantia ja sitä kautta saada itsevarmuutta vieraankielen puhumiseen, eli englannin kielen numeroa voisi nostaa matkan takia. Ammatillisesti oli hienoa nähdä heidän rakentamiskulttuuria ja vanhoja temppeleitä.
En oikeastaan koko aikana ole käynyt täällä lämpimässä suihkussa. Muutaman kerran täällä olo aikana, on vesi ollut suihkussa käydessä jopa haaleaa. Ei varmaan hirveästi kiinnosta suihkussa liian kauan seistä kun on itse omin käsin kantanut veden kanistereissa suihkuun. Jotkut saattavat käydä kylpemässä ja pesemässä pyykkinsä joessa ja hakevat sitten muut talousvetensä vesipisteistä. Nyrkkipyykin pesukin tuli opeteltua.
Asuimme loisteliaasti verrattuna ympäröivään maailmaan, huolimatta lämpimän veden puuttumisesta, pehmeästä vuoteesta, mukavasta tyynystä, ajoittaisesta sähköttömyydestä. Iloiten siitä riemusta kun saimme majapaikasta yhteyden internettiin. Kukaan ei kaivannut televisiota!
