BOTSWANA


KEVA-verkoston opintomatka Botswanaan 24.11-7.12.2010

Osallistujat:
Inez Kaukoranta                 Ammattiopisto Luovi, Helsinki
Meiju Tikkanen                   Ammattiopisto Luovi, Oulu
Markku Kujala                    Ylivieskan ammattiopisto
Elias Hakala                        Seurakuntaopisto
Juuso Vahvelainen              WinNova, Pori
Siv Knudsen                       HDO
Janne Hilpinen                    Ylivieskan ammattiopisto, opettaja
Anne Kukkonen-Kalrsson  HDO, opettaja
Sauli Rautiainen                 Seurakuntaopisto, opettaja


Keskiviikko ja Torstai 24.11.-25.11.

Lähtö Keravalta puoliltapäivin, vanhin poikani vei kentälle alkavassa lumimyräkässä. Kentällä ryhmän oli odottamassa ja jaoin uudet edellisenä iltana saadut lentoliput. Inezin vanhemmat ja Juuson äiti olivat saattamassa omiaan, muut lähtijät olivat tulleet kentälle omin voimin.

Lento Lontooseen sujui ongelmitta ja samoin väli Heathrow Johannesburg meni hyvin. Saimme kaikki jopa hiukan nukuttua.  Johannesburgissa odottelimme ja etsiskelimme Gaboronen lentoa tovin ennen kuin löysimme portille, jossa ilmoitettiin, että kyseinen vuoro on myöhässä. Reilun parin tunnin odotuksen jälkeen pääsimme lopulta koneeseen ja hetken odottelun jälkeen lentoon. Johannesburgin ja Gaboronen välinen lento kesti noin tunnin. Sää oli Johannesburgissa kesäajaksi suorastaan viileä eikä Gaboronessakaan ollut tulopäivänä vielä kovin kuuma tulopäivänä pilvisestä säästä johtuen.


Maija Hyle  LUDIBO (Lutheran Diakonia in Botswana)  ohjelmakoordinaattori oli kentällä vastassa ja ohjaili meitä eteenpäin. Tässä vaiheessa Ylivieskan kameraryhmältä oli raskaampi videokameran jalusta jäänyt jostakin syystä matkalle. Jalusta saapui lopulta 29.11. ja Janne sai se mukaansa suoraan paluulennolle.

Torstai-ilta kului majoittuessa Metcourt inn hotelliin, jonka vieressä kimaltelee Grand Palm hotelli kasinoineen ja muine houkutuksineen. Kävimme tutustumassa paikkoihin ja söimme reilun 8 euron erittäinkin hyvän hampurilaisaterian. Matkan rasitukset painoivat sen verran, että illasta tuli lyhyt ja kaikki suunnistivat ajoissa yöpuulle.

Perjantai 26.11.

Todella hyvän aamupalan jälkeen vuorossa oli taksien etsimistä, hintaneuvotteluja ja lähdimme tutustumaan kaupungin keskustaa. Kiersimme keskustan ostoskadulla ja ihmettelimme maailman menoa.  Taksien odottelun jälkeen suuntasimme Riverwalk-ostoskeskukseen, jossa tarjontaa riitti. Raha näkyi ja kuului, mutta ei elitistisillä valkoisilla vaan nuorilla tyylikkäillä botswanalaisilla. Olutta näyttivät siemailevan juuri ja juuri 15 v täyttäneet nuoret ja rahaa, älypuhelimia ja muuta tilpehööriä riitti, jopa enemmän kuin kotisuomessa. Kävimme pakollisilla ostoksilla ja osa opiskelijoista hankki paikalliset pre-paid liittymät. Taksien odottelun jälkeen lähdimme takaisin hotellille.

Illalla menimme vielä Anne, Janne ja allekirjoittanut Maijan kanssa illalliselle ravintola Bull and Bushiin. Paikka oli hiukan kuin köyhän miehen Joes Beer House Windhoekissa, tupaten täynnä oleva ulkoilmaravintola puolillaan ex-patriootteja ja paikallisia.

Maija kertoi LUDIBO projektista ja valotti yleisesti Botswanan tilannetta. Maa on Afrikan menestystarinoita, kohtuullisen hyvän hallinnon ja afrikkalaisittain vähäisen korruption sekä valtavien timanttiesiintymien vuoksi. Botswana on myös onnistunut pysymään alueellisten selkkausten ulkopuolella, mutta on joutunut ottamaan paljon pakolaisia ja maahanmuuttajia Zimbabwesata. Silmiinpistävän ilmeisen hyvinvoinnin takana on kuitenkin vakava HIV/AIDS-tilanne, n. 30% väestötä on HIV-postiivisiä, nuorisotyöttömyys on kasvussa ja kuivuus on alati uhkana muutenkin köyhemmällä maaseudulla.



Lauantai 27.11.

Lauantaiksi Maija oli ehdottanut meille joulutoritapahtumaa Kale Saidingissa vähän kaupungin ulkopuolella. Taksien varaamisten ja säädön jälkeen pääsimme perille ja hämmennyimme siitä, että paikalla oli lähestulkoon ainoastaan valkoisia. Jälkeenpäin kuulimme, että lähes kaikki Gaboronen expatriootit olivat paikalla. Maijalla oli myyntipöytä, jossa hän myi projektin tilkkutyöpajan kasseja ja tyynyjä.  Samaa pöytää jakoivat myös pari saksalaista vapaaehtoistyöntekijää, jotka myivät omia tuotteitaan. Maijan mukana pari vanhempaa naista tilkkutyöpajalta, jotka olivat itse tuotteita ommelleet. Löytyihän paikalta joitakin paikallistenkin myyntikojuja, paikallisia koruja ja kankaita. Tarjolla oli myös irlantilaishenkistä musiikkia, ulkoilmaravintola. Paikalla oli paljon lapsiperheitä, ja yllättävän paljon kiinalaisia, jotka ovat tänä päivänä mukana lähes kaikessa Afrikassa tehtävässä liiketoiminnassa.


Tapahtuman jälkeen palasimme hotelille ja pääsimme lopulta vilvoittelemaan uima-altaalle, missä nuoriso pulikoi sydämensä kyllyydestä ja opettajatkin nauttivat virkistävästä uinnista paahtavan auringon alla. Illalla olimme kuuman päivän uuvuttamia ja menimme hyvissä ajoin nukkumaan.


Sunnuntai 28.11.

Sunnuntaina lähdin Jannen ja Markun kanssa lentokentälle kyselemään matkalle kadonnutta kameran jalustaa. Matkasta tuli pitkä, mutta mukava ja kulttuurisesti antoisa puheliaan taksikuskimme ansiosta.  Botswanalainen musiikki soi ja saimme kuulla myös käännöksen laulujen sanomasta. Matka jatkui ja kiersimme pieniä ja isoja ostoskeskuksia etsien tietynlaista fire fire kaapelia Jannen videokameraa varten. Lounaan jälkeen taksikuskimme saapui noutamaan meitä Mokolodin luonnonpuistoon kaupungin ulkopuolelle. Huomattavaa oli, että hän sai pikkubussin käyttöömme, mikä ei ollut hotellin taholta onnistunut.


Game drive kesti reilun 2 tuntia ja eläimiäkin nähtiin riittävästi. Opiskelijoille ajelu ja Afrikan luonnon kokeminen oli varmasti elämys. Itselleni ajelu muistutti kaiken katovaisuudesta haistellessani punaista multaa ja pensaston tuoksuja amerikkalaisten, intialaisten ja kiinalaisten räpsytellessä kameroitaan. Hiukan tuli haikea olo koko hommasta. Game drive oli kuitenkin edullinen, 130 pulaa per osallistuja, mutta päivän kuljetuksista maksoimme yli 900 pulaa, mikä on aika paljon. Hintaa kuitenkin puolsi se, että kaikki hoitui ja kyyti oli aina paikalla kuten oli sovittu. Mokolodin jälkeen päädyimme Bull and Bushiin. Sade uhkasi ruokailuamme, mutta huolemme osoittautui lopulta turhaksi.


Maanatai 29.11.10

Aamupala, huoneiden luovutus ja lähtö pikkubussilla linja-autoasemalle, Bus Rankille. Bussiasema muistutti jo aika tavalla enemmän Afrikkaa kuin muu varsin steriili kaupunkiympäristö. Päästyämme lopulta odotustilaan meitä tuli noutamaan Maijan työtoverit, Anniki, Amolemo ja muutama muu heidän kanssaan. Pienen ihmettelyn, vilkkaan keskustelun ja huhuilun jälkeen pääsimme istumaan kuumaan bussiin odottamaan lähtöä. Pikkuhiljaa bussi täyttyi leirille lähtijöistä ja muista matkamiehistä sekä naisista. Kuumuus oli paikallaan olevassa bussissa aivan omaa luokkaansa, en muista vastaavaa pitkään aikaan. Onneksi kaikki jaksoivat, mutta perillä bussista poistuessaan Inez sai haavan jalkaansa, jota jouduttiin paikkaamaan tien varressa ennen Bahurutse Cultural Lodgen leirialueelle siirtymistä. Bussimatka oli jo maistiaisia Afrikasta ja lisää tuli kun asetuimme leirille. Juuso valitti vatsaansa, mikä vaivasi häntä seuraavat päivät.


Opiskelijat majoittuivat telttoihin isoihin safaritelttoihin, joissa oli patjat ja vuodevaatteet. Me opettajat, paikalliset kouluttajat ja LUDIBO:n tiyöntekijät majoituimme olkikattoisiin kolmen hengen bungaloweihin. Leirin virallisen avauksen suoritti Anniki ja saimme maistiaiset täkäläisestä moniäänisestä laulukulttuurista, joka on aivan eri luokkaa kuin vaikkapa Tansaniassa. Samalla esiteltiin kanavien vetäjät. Tanssikanavan vetäjä Heath Lambert opetti hienosti ensimmäiset liikkeet. Illalla söimme yhtisen aterian ja jutustelimme varovaisesti muiden leiriläisten kanssa. Päivä oli ollut raskas ja majan sänky kutsui ainakin meitä opettajia. Janne, Markku ja allekirjoittanut jaoimme yhden bungalowin.  Ulkona ulvoi koira, kaskaat sirittivät ja ihmisten äänet sekoittuivat luonnon ääniin ja generaattorin puksutukseen. Sisällä on yhtä kuuma kuin saunassa. Onneksi tuuletin helpotti oloamme niin kauan kuin generaattori oli käynnissä.


Tiistai 30.11.

Yöllä alkoi tuulla ja ilma viileni jopa niin paljon, että jossakin vaiheessa oli etsittävä lakanaa peitoksi. Aamu oli suorastaan viileä ja aamupalalle oli haettava pitkähihaista ylle. Aamupalan jälkeen oli vuorossa tiedotuksia, pientä lämmittelyä muutaman kuorolaulun verran ja Annikin pitämä aamuhartaus.

Seuraavaksi LUDIBO:n väki, erityisesti Anniki esitteli leirin tarkoitusta ja ohjelmaa. Leirin virallinen nimi on LUDIBBO Art and Music Camp. Taiteiden lisäksi leirillä on kolme teemaa, alkoholismi, HIV/AIDS ja väkivalta, joista näiden asioiden kanssa työskentelevät asiantuntijat tulevat pitämään workshopit. Laadimme yhdessä leirin säännöt ja sovimme muista käytännön asioista.
LUDIBO:n tiimi

Pastori Harwood piti aiheeseen sopivan Raamattutunnin Sananlaskujen kirjan pohjalta. Tunnin aikana käytiin lävitse alkoholin väärinkäytön haittoja niin Raamatun aikoina kuin tämän päivän Botswanassa. Juopumuksen tuoma hallinnan menetys on monen ongelman alkuunpanija, väkivallasta aina räjähdysmäisesti leviäviin HIV-tartuntoihin. Huomionarvoista ja aika yllättävää oli, että pastori ei tuominnut alkoholia sinänsä ja piti kohtuukäyttöä aivan mahdollisena, mutta ei kaikille sopivana. Pastori Harwood on kotoisin Etelä-Afrikasta ja vasta aloittanut työt ELCSA:n Botswanan hiippakunnassa.

Seuraavana oli vuorossa leiriläisten esittely, joka tapahtui toiminnallisesti etsimällä paperilapulle kirjoitetun sanan aisapari. Näin muodostuneet parit haastattelivat toisiaan ja esittelivät toisensa muulle joukolle.

Lutheran Diakonia in Botswana eli lyhyesti LUDIBO esittäytyi. Kyseessä Botswanassa toimivien Etelä-Afrikan Luterilaisen kirkon, ELSCA:n Botswanan hiippakunnan ja Botswanan luterilaisen kirkon ELCB:n yhteinen hanke. Hanke on osa kirkkojen diakoniastrategiaa, jonka tarkoituksena on parantaa Botswanan haavoittuvimpien yhteisöjen elämänlaatua tarjoamalla tukea ruohonjuuritasolla. Hankkeen haasteina on vastata modernin Botswanan ongelmiin, köyhyyteen, työttömyyteen, väkivaltaan, HIV/AIDS pandemiaan ja kasvavaan muualta tulleiden pakolaisten määrään sekä haastaviin luonnon olosuhteisiin, erityisesti kuivuuteen. LUDIBO:n rahoitus tulee Suomen ulkoministeriöltä.  Hanke on yksi Helsingin Diakonissalaitoksen kansainvälisistä hankkeista.

LUDIBO:n projektikoordinaattorina toimii Maija Hyle, toimiston johtajana Boitumelo Difirafalo, Kalalelo Daribe on kenttätyöntekijä, Anne Matei (Anniki) on kenttätyöntekijä ja Amolemo Kalamke on sihteeri. Tiimiin kuuluvat myös pastorit Harwood ja Human, joista jälkimmäinen on nuorehko pippurinen naispappi eteläisestä Botswanasta.

Lutheran Inspirational Voice Empowerment eli LIVE:n nuorten ryhmän esittelyn hoiti ryhmän puheenjohtaja Tswelelang Maswabi.

Musiikkityöpajaa vetää Puso Phetwe, tanssia Heath Lambert ja taidepajaa David Koontse, video- ja kuvauspajaa Janne Hilpeläinen Ylivieskan ammattiopistosta. Leiriläiset jakautuivat ryhmiin ja aloittivat ensimmäiset yhteiset sessiot ennen päivän vierailijoiden Bosasnetin edustajien saapumista.

Bosasnet eli Botswana Substance Abuse Support Network on äskettäin perustettu organisaatio, joka saa rahoituksensa Botswanan valtiolta. Kimberly Mehta haastoi leiriläisiä keskustelemaan alkoholin käytöstä ja sen seurauksista. Keskusteltiin mm. mitä tarkoittaa vastuullinen alkoholin käyttö ja milloin voidaan puhua väärinkäytöstä. Kävimme läpi myös juurta jaksaen alkoholismin eri vaiheet ja pohdimme löydämmekö itsemme jostakin näistä vaiheista. Pohdimme myös mitä asialle voi tehdä. Alkoholisti ei useimmiten usko oman tilanteensa vakavuutta ennen kuin on aivan pakko tai kuolema kolkuttaa ovelle. Alkoholin käyttö on Botswanassa kasvanut räjähdysmäisesti, kun käyttöä perinteisesti rajoittaneet sosiaaliset rakenteet ovat muuttuneet kaupungistumisen, muuttoliikkeen, mutta myös köyhyyden myötä. Botswanalaiset kuitenkin häviävät alkoholin kulutuksessa suomalaisille.


Olin mukana Kimberlyn kollegan, 28 vuotiaan Jasonin pitämässä työpajassa, jossa käsiteltiin hyvin avoimesti ja vereslihalla alkoholi- ja huumekulttuuria, joka oli vienyt kymmenisen vuotta Jasonin elämästä. Jason on lähtöisin valkoisesta perheestä, jonka vanhemmat halusivat parasta lapselleen ja lähettivät hänet Etelä-Afrikkaan sisäoppilaitokseen. Seurauksena oli ankara koulukiusaamiskierre, joka johti lopulta koulun vaihtoon. Myöhemmin 16 vuotiaana hän ryhtyi käyttämään alkoholia tosissaan sekä järjesti sitä myös muille sisäoppilaitoksen oppilaille. Trokaamista seurasi pidätys ja koulusta erottaminen, mutta vanhemmat hoitivat tilanteen. Koulu jatkui Botswanassa ja mukaan tulivat muut huumeet erityisesti marihuana. Vanhempien maksama Euroopan kiertomatka kesti puolisen vuotta, josta Jason ei muistanut kuin jonkun viikon, muutoin hän oli koko ajan alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alainen. Palattuaan takaisin hän muutti Etelä-Afrikkaan, sai työpaikan ja tutustui nykyiseen vaimoonsa, mutta alkoholi ja huumeet veivät edelleen miestä. Kokaiini, crack ja kaikki muu mahdollinen kama kävi kaupaksi. Lopulta tilanne tyttöystävän kanssa kävi mahdottomaksi. Tyttöystävän muutettua pois Jasonin huumekierre yltyi. Paluu Botswanaan rahattomana ja työttömänä vanhempien tuen varassa mahdollisti huumeisen elämän, mutta muotihuumeet olivat nyt saavuttamattomissa. Paikallinen shebeenissä myytävä olut ja marihuana sekä kavereiden että vanhempien baarikaapit korvasivat kokaiinin. Lopulta aggressiot, juoppohulluus ja tunteiden häviäminen johtivat väkivaltatilanteisiin ja uhkailuihin myös omia vanhempia kohtaan. Raja tuli lopulta vastaan. Jason pyysi apua ja vanhemmat kustansivat 11 kuukauden vieroituksen Etelä-Afrikassa. Hän on nyt ollut 1,5 vuotta kuivilla, isä ja Bosasnetin työntekijä. 
Jason

Jäin pohtimaan mikä osuus tapahtumiin oli vanhempien hyvällä tarkoituksella lähettää poikansa vielä lapsena sisäoppilaitokseen toiseen maahan. Kiusaamiskierre ja siitä johtuva patoutunut aggressiivisuus oli hyvä alusta alkoholin ja huumeiden antamalle tunteelle olla joku.

Pastori Harwood jakoi myös omia kokemuksiaan huumeisen elämän parissa ja yleisönä olevat pojat olivat kerrankin sanattomia. Käyty keskustelu antoi viitteitä siitä, että pojilla oli alan sanasto ja kulttuuri hyvin hallussa olkoonkin että kyse oli kirkon nuorisosta.

Alkoholin ja huumeiden käyttö on hyvin yleistä ja viikonloppuina saa olla liikenteessä varovainen juopuneiden autoilijoiden vuoksi. Alkoholia käytetään runsaasti ja juodaan niin paljon, että sammutaan. Seurauksena on niin tuttuja tappeluita, liikenneonnettomuuksia, muita vahinkoja ja lopulta kroonisia maksasairauksia, verenpainetta ja kakkostyypin diabetesta ja sydänongelmia. Lista kuulostaa syystäkin hyvin tutulta.

Taideryhmät pääsivät vauhtiin iltapäivällä ja pikkuhiljaa taideteokset, tanssiesitys ja kuorolaulu alkoivat sujua kuten ohjaajat toivoivat. Kaikki ohjaajat olivat todellisia ammattilaisia, mutta erityisesti Heath Lambertin tanssikanavaa ja hänen tapaansa opettaa oli vaikuttavaa seurata.


Juuson vatsaongelmat alkoivat pikkuhiljaa kumuloitua ja hän joutui toipilaaksi. Lääkkeeksi annoimme Imodiumia, Osmosal-liuosta sekä ohjeen runsaaseen nesteytykseen.

Iltahartaus katoksella ja illallisen jälkeen olimme kohtuullisen valmiita vetäytymään yöpuulle.

Keskiviikko 1.12.

Aamuhartausvuoro oli meillä suomalaisilla ja teemaksi valitsimme lasten evankeliumin. Raamatun tekstin ja pienen puheen jälkeen opiskelijat ohjasivat kaikille pienen laululeikin, joka näytti onnistuvan mainiosti.

Pastori Masu piti Raamattutunnin tuhlaajapoikakertomuksesta. Keskeinen näkökulma oli miten HIV- positiivisia, tuhlaajapoikia otetaan vastaan seurakunnissa ja onko HIV positiivisilla kotipaikkaoikeutta kirkossa. Keskustelu oli jälleen kerran vilkasta.

Edellisen päivän kertauksen ja muutaman laulun jälkeen päivän teemaa valottava vieras sai vuoron. Baylor Children Clinic ja sen AIDS-työtä kuten muutakintoimitaa sekä ylipäänsä HIV/AIDS tietoutta jakoi, Chris Mosweu, itsekin HIV-postitiivinen. Ehkä mielenkiintoisin osio oli ARV:n eli ilmaisen lääkehoidon suuri rooli Botswanassa sekä keskustelu rinnakkaisten seksisuhteiden yleisyydestä ja ihmisten seksuaalisista verkostoista. Jonkun verran käsiteltiin myös naisten roolia ja miesten statuskeskeistä arvomaailmaa, mitä yhtäaikaiset rinnakkaiset seksisuhteet pönkittävät. Keskustelu seksistä pidättäytymisestä sai runsaasti huomiota. Kuulijalle jäi se kuva, että yleisö oli hyvin valistunutta, mekanismit ovat tiedossa, mutta jokin osa ei oikein loksahtanut paikalleen. Illalla keskustelu jatkui, mutta ei niinkään vastuullisen seksikäyttäytymisen pohdiskeluna vaan suurta huolta kannettiin siitä voiko Jumala parantaa AIDS:iin sairastuneen. Ilmeisesti oltiin jo niin pitkällä, että ihme oli ainoa vaihtoehto.
Chris Mosweu

En voinut etukäteen edes kuvitella, että kirkon toimitaan läheisesti sidoksissa olevalla leirillä opetettiin kondomin oikeaa käyttöä aivan kädestä pitäen.

Juuson vatsatauti jatkui ja hän lepäili välillä opettajien majalla. Täydellinen tyhjennys vei ison miehen aika heikoksi. Onneksi tauti ei kestänyt aivan koko leiriä.

Vesikatkos aiheutti sen, että vettä pesuvettä jouduttiin kantamaan majoihin ja lopulta vesi loppui myös isosta tankista. Tilanne vaikeutti keittiön toimia ja aiheutti viivästyksiä aikataulussa.

Torstai 2.12.

Aamutoimien ja aamiaisen jälkeen jatkoimme aamuhartaudella ja pastori Humanin raamattutunnilla toisen Samuelin kirjan 13 luvusta. Päivän teema oli väkivalta, joka erityisesti näyttäytyy sukupuoleen erityisesti naisiin kohdistuvana väkivaltana.

Samuelin kirjan kertomus on Amnonin Davidin vanhimman pojan traagisesta ihastuksesta siskopuoleensa Taamariin, jonka hän lopulta Jonajabadin neuvojen avulla saa houkutelluksi tilanteeseen, jossa hän saattoi raiskata siskopuolensa ja hyljätä hänet tämän jälkeen. Absalom myös Daavidin poika ja Amnonin velipuoli sekä Taamarin veli kosti aikanaan Amnonin teon.

Pastori Human johdatteli Raamatun maailmaan, Daavidin perhehistorian likaisiin salaisuuksiin sekä lähisuhdeväkivallan traagiseen todellisuuteen. Taamarin kokema raiskaus oli jollakin tavalla tilanteena tuttu kaikille osallistujille. Täälläkin hyväksikäyttäjä ja raiskaaja on useimmiten joku tuttu, sukulainen tai saman perheen jäsen. Asia tuntui olevan jotenkin vaikeasti käsiteltävä leiriläisille ja pojat tuntuivat vierittävän syytä Taamarin niskoille.
   Pastori Human


Teemaa käsiteltiin vielä ryhmissä ja yritimme vastata annettuihin kysymyksiin poikien kanssa. Yllättävää oli se, että kun kysyttiin oliko Taamarilla jokin viettelevä rooli tapahtumassa, niin useimmat olivat sitä mieltä, että Taamar aiheutti kauneudellaan koko tapahtuman. Pääsimme kuitenkin sopimukseen siitä, että hän ei tehnyt mitään aloitetta tai ylipäänsä mitään elettä tietoisesti. Ilmaan jäi kuitenkin leijumaan ajatus siitä, että raiskaukset ovat jotenkin naisten syytä. Sama ajatus jäi kytemään kun kysyttiin aiheuttaako naisten niukka pukeutuminen raiskauksia. Länsimainen ajatus siitä, että naisilla on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen riippumatta siitä mitä hänellä on yllään jäi jotenkin vaisuksi tässä yhteydessä.

Päivän asiantuntijavieraana oli Kagisano Woman Shelterin edustaja, jolla oli vaikeuksia saada puheenvuoroa äänekkäämpien nuorten miesten käydessä verbaalisesti hänen kimppuunsa. Kulttuurin tuotetta on kaiketi se, että leirillä olleet nuoret naiset kuten myös paikalliset naisvierailijat antoivat todella runsaasti tilaa poikien jonninjoutavalle saivartelulle. Ainoastaan pastori Human katkaisi turhat puheet alkuunsa.

Keskustelua käytiin siitä mitä sukupuoleen perustuva väkivalta on ja että myös miehet joutuvat sen uhriksi. Pojat myöntelivät, mutta vähän naureskelivat semmoiselle miehelle, joka ei saisi naistaan kuriin. Kaikki olivat tietenkin yhtä mieltä siitä, että sukupuoleen kohdistuva väkivalta, raiskaukset ja parisuhdeväkivalta ovat väärin.

Iltapäivällä hiottiin esityksiä taidekanavissa. Musiikki ja kuorokanavan vetäjä Phuso Pethwe on tuottanut KUAHA:lle levyn gospelia, mutta jossa on kantaaottava vire Afrikan HIV/AIDS tilanteeseen. Phuso on matkustellut paljon KUAHA:n kokouksissa ja sen lisäksi että hän on musiikin ammattilainen hän on myös kuvataidepuolella kova tekijä.

Kuvaavaa torstaille oli vesipula ja sen vaikutukset, ruokailut venyivät ja leiriläiset ajelehtivat siellä täällä. Ohjelmaa oli toki paljon ja torstai-iltana oli perinteinen afrikkalainen ilta tansseineen sekä braai, grillijuhla.


Illalla istuimme poikien kanssa nuotiolla ja tyttöjen tullessa paikalle Martha, yksi leiriläisistä toi viestin ystävästä joka oli todella huonossa kunnossa. Spontaani rukouskokous oli välittömästi käynnissä ja tytöt itkivät katkerasti. Tilanne pysyi kuitenkin kasassa ja suuremmalta hysterialta vältyttiin.

Vähitellen Botswanalainen todellisuus, jossa sairaus sekä kuolema ovat kaiken vaurauden ja kauneuden ohella ovat läsnä kaikkialla, näyttäytyi myös meille suomalaisille.

Perjantai 3.12.

Aamuhartauden piti pastori Human, koska  varsinainen pitäjä ei suruviestin takia ilmaantunut paikalle.  Raamattutunnin pitivät teologiaa Pietermaaritzbugissa opiskeleva Lizzy ja Nonoto. Valitettavasti Lizzy ei saanut paljon suunvuoroa kun pojat halusivat keskustella.

Työttömyydestä piti tehokkaan alustuksen opettaja David, joka ruoti yleisöä kovin sanoin, moittien heitä laiskureiksi jotka tyytyvät asumaan vanhempiensa tai sukulaistensa jaloissa ja väheksyvät tavallista työtä, jonka tekevät nyt zimbabwelaiset pakolaiset. Siivoojillakin voi olla tohtorin tutkinto, mutta heille kelpaa mikä työ tahansa. Kävimme läpi myös hyvän CV:n sisällön ja miten erottua muista työnhakijoista.

Ryhmissä teimme yritysideoita ja pohdimme mahdollisia rahoituskanavia, joita Botswanan valtiolla on pilvin pimein, jos vaan uskaltautuu yrittäjäksi. Mahdollisuuksia rahoitukseen erityisesti maataloussektorilla on runsaasti.

Iltapäivä kului illan esityksen hiomiseen, mutta aikataulut eivät pitäneet. Tosin se tuntui häiritsevän ainoastaan joitakin suomalaisia ja tietenkin Maijaa, joka koki olevansa vastuussa kokonaisuudesta.

Illalla siirryimme Mmammangodin kylään ja Kotglan kylätalolle, suureen avoimeen katokseen, jonne Maija kuskasi leiriläisiä non stoppina. Janne, David, Phuso ja Heath olivat valmistelleet tilan etukäteen. Show piti sisällään pakolliset kuviot Mmagodin kaupunginvaltuutetun puheen. Kyläpäällikkö ei kuitenkaan tullut paikalle vedoten ikäänsä ja heikkoon näköönsä. Jälleen Maijan reissu oli turha vaikka häntä nimenomaan kehotettiin hakemaan Nkosi paikalle.

Show itsessään sujui hienosti, tosin taas hyvin venyvässä aikataulussa. Kanavien ryhmät esiintyivät ja pienessä ajassa oli saatu todella paljon aikaan. Jannen ryhmän video- ja kuvaesitys sai raikuvat suosionosoitukset kun tutut kasvot ja henkilöt ilmestyivät kankaalle.


Kaikki loppui aikanaan ja ennen paluuta Bahurutze lodgelle Maija keräsi palautetta leiriläisiltä. Kritiikkiä oli runsaasti, mutta ruokaa kehuttiin varauksettomasti.  Kritiikki oli mielestäni osaksi asiatonta ottaen huomioon, että projekti maksoi kaiken, matkat, majoitukset, ruuan ja ohjelman.  Ehkä kohderyhmä oli liian valistunutta ja vähän väärän ikäistä. Info olisi ollut tarpeen selvästi nuoremmille, jotka ovat vasta aloittamassa siirtymistään aikuisuuteen.

Hotellille Gaboroneen pääsimme puolen yön aikaan vain kuulaksemme, että heillä ei ollut mitään tietoa varauksistamme. Anne jaksoi seisoa melkein kolme tuntia vastaanoton tiskillä, soitti Yvonnelle Suomeen ja teki kaikkensa, että saisimme huoneet. Lopulta usean puhelun jälkeen saimme huoneet naapurissa olevasta Grand Palmista ja pääsimme nukkumaan kolmen aikoihin aamuyöllä.

Lauantai-Maanantai 4-6.12.

Viikonloppu kului levätessä. Opiskelijat kävivät vielä ostoksilla ja teimme yhdessä raporttia ja pohdimme kokemaamme. Sunnuntai-iltana söimme vielä illallisen yhdessä Maijan kanssa.

Lento-emäntien lakko aiheutti vielä sen, että lippujamme vaihdettiin itsenäisyyspäivänä Blue 1 vuoroon Munchenistä Helsinkiin. Maija toi vielä ennen kentälle lähtöä printatut e-liput, joissa tosin oli vielä puutteita. Lentokentällä jonottaessamme saimme vielä puhelun matkatoimistosta, jossa meitä kehotettiin odottelemaan, että reititystiedot ehtisivät näkyä järjestelmässä.

Lopulta kotimatka sujui hyvin. Matka kesti osaltani 28 tuntia, joka kyllä tuntui jäsenissä. matkatavaroiden odottelun jälkeen jätimme jäähyväiset ja kukin poistui taholleen väsyneenä, mutta uskoakseni onnellisina.

Pohdintaa

Opintomatka-työssäoppiminen

Opiskelijoiden huomioita

LUDIBO:n nuorten taideleiri oli koko ryhmälle hieno kokemus. Keskeisenä oppimiskokemuksena oli tutustuminen vieraaseen kulttuuriin botswanalaisten leiriläisten ja ohjaajien kautta mutta myös leirin ympäristönä olleen Bahurutze Cultural Lodgen henkilökunnan avustuksella.

HIV/AIDS koulutus oli hyvää ja tietous on ainakin leirillä olleella ryhmällä varsin hyvää tasoa, mutta asenne ja käytännön valintojen tekeminen on kokonaan toinen juttu. Suomalaiset opiskelijat kokivat, että perinteiset sukupuoliroolit, naisen asema yhdistettynä alkoholin väärinkäyttöön ja yhdessä HIV/AIDS:in yleisyyteen on murhaava yhdistelmä. Opiskelijat kokivat, että leiriläiset ulkoistivat HIV/AIDS:in uhan koskemaan pääasiassa muita kuin itseään.

HIV/AIDS osuus kosketti erityisesti mielenterveys ja päihteet koulutusohjelman valinnutta lähihoitajaksi opiskelevaa Juusoa. Mielenterveyttä leirillä ei juurikaan käsitelty vaikka aihetta olisi varmasti ollut. Lapset ja nuoret koulutusohjelman valinnutta lähihoitajaksi opiskelevaa Siviä kosketti erityisesti leiriläisten kanssa oleminen ja yhdessä tekeminen vaikka kohderyhmä oli pääasiassa jo aikuisia.

Liiketaloutta opiskeleva Meiju koki omakseen työttömyyttä käsitelleen päivän ja saattoi yhtyä luennoitsijan yrittäjyyskasvatukseen. Nuoret tarvitsevat selvästi perustaitoja ja realistista asennetta oman yrittäjyytensä ja oman alansa löytämiseksi. Työn arvostus ei välttämättä näyttäytynyt samanlaisena kuin suomessa. Koulutetut nuoret aikuiset eivät suostu ottamaan vastaan mitä työtä tahansa ja nämä työpaikat menevät zimbabwelaisille siirtotyöläisille. Luottamus myös valtion apuun ja väliintuloon on hyvin suuri.

Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi opiskelevalle Eliakselle leirin kaikki toiminta kosketti omaa alaa läheisesti. Leirillä oli helppo havaita erot suomalaisen ja botswanalaisen ohjaamisen välillä. Auktoriteettejä ainakin muodollisesti kunnioitetaan vaikka puheissa voidaan esittää kovaakin kritiikkiä sivistyneeseen muotoiluun kätkettynä. Uskonnon suuri rooli näyttäytyi uutena ilmiönä suomalaisille opiskelijoille vaikka siitä oli etukäteen valmennuksessa sivuttu. Botswanassa voi sanoa kirkollisen tai ainakin uskonnollisen yhtenäiskulttuurin elävän vielä hyvin voimakkaasti. Toisaalta siihen sisältyi myös maagisia ja hyvin ristiriitaisiakin piirteitä. Kysymys yksilön omasta vastuusta ja omien valintojen seurauksista koettiin ohueksi.

Media-assistenteiksi opiskelevat Markku ja Inez olivat leirin aikana täystyöllistettyjä videokuvauksen ja valokuvauksen opettamisen sekä itse kuvaamisen kanssa. Kanavassa olleet botswananlaiset olivat todella innostuneita kuvaajia ja he ottivat nopeasti Markun ja Jannen sekä Ineksen opit kuvaamisen saloista.  Kuvia ja videoita pyritään myös jakamaan ei vain meille suomalaisille vaan myös botswanalaisille internetin välityksellä.

Parannusehdotuksia ja ajatuksia tulevaa leiriä ajatellen

Kehitysehdotuksina tulevaisuutta ajatellen suomalaisia opiskelijoita voisi käyttää enemmän vaikkapa oman yhteisen kanavan vetäjinä. Palautteessa nousi esille toiminnallisten menetelmien käyttö ohjauksen välineenä, ryhmäytymisharjoitukset, ryhmätehtävät ja niiden toteuttaminen botswanalaisessa kontekstissa. Matkan kokanaiskestoon mahtuisi ainakin yksi päivä, jolloin voisimme tutustua LUDIBO:on toimintaan jo ennen leiriä sekä joihinkin muihin kohteisiin esim. Baylors Children Clinic.

Opintomatkan ja yhteisen leirin kannalta on tärkeää, että yhteistyökumppani on luotettava ja jonka kanssa voidaan sopia leiriä ja muita järjestelyjä koskevista asioista. LUDIBO:n ja erityisesti Maija Hylen rooli matkan onnistumiselle on ollut ensiarvoisen tärkeä. Koimme tärkeäksi myös että mukana olevilla opettajilla on oltava kokemusta ja osaamista toimia täkäläisissä olosuhteissa.


Opiskelijat kokivat, että yhteinen valmennusviikonloppu olisi ollut hyväksi oman ryhmäytymisen ja tutustumisen sekä myös yhteisen suunnittelun kannalta. Yksi valmennuspäivä on toki hyvä, mutta ei riitä etenkään jos tulevaisuudessa opiskelijoilla olisi jokin selkeästi toiminnallinen rooli leirillä.

Opintomatkasta valmistuu Jannen ja Markun toimesta aikanaan video oppilaitosten käyttöön.



Sauli Rautiainen
Seurakuntaopisto